On The Road

Rostock Hi Lauri, hope you had a good trip through Austria and Germany. Which route did you go? We`ve just returned from France after having a great time in our neighbourstate, where I haven`t been since 1988. Nobody seems to smoke in Gauloises`country anymore and the old Citroen and Renault cars have almost vanished. But it´s still France, unique, charmy, little roads with almost no traffic, grey, middleage villages made of huge stone cubes, cheap coffee and red wine (otherwise swedish prices!), a language, which is beautiful but a personal nightmare to me since my days in school. France is also daily changing landscapes, canyons, oak forests, treeless highlands, almost fjell-like, fertile farmland, but still not so unpersonal and boring as in Germany or Denmark. We were going from Le-Puy-en-Velais in the heart of the Auvergne westbound to the eastern parts of the Périgord and used a different route back again, where we took the train to Regensburg, changing in St.Etienne, Lyon, Genèv

Pitkäkin lento päättyy joskus. Nyt alkaa tämä matka olla finaalissaan. Huomenna kotiin. Kiitos mukanaolosta. Mukavaa syksyä. -- terv. Lauri

Saavuttuani kaupunkiin päätin syödä kunnolla. Menin leirintäalueelle. Pystytin teltan, kävin suihkussa. Ajoin takaisin keskustaan. Katsoin läpi kaikki ravintolat. Valitsin aasialaisen, jota paikalliset tuntuivat suosivan. Ulkona alkoi sataa. Kun olin syönyt ja sade vähän helpottanut, ajoin parin sadanmetrin päähän italialaiseen jäätelöbaariin jälkiruoalle. Tilasin vohvelin jäätelöllä ja kermavaahdolla kuorrutettu suklaakastikkeella ja kahvin. Ruoka oluineen 8e ja vohveli 3.20e + kahviannos 3e. -- terv. Lauri

Kysyin camping-alueen pitältä, vanhemmalta rouvalta, että voisiko täällä pestä ja kuivattaa koneella pyykkiä? Hän vastasi, että kyllä se onnistuu. Olin jo lähdössä, mutta palasin vielä kysymään, että onko teillä pesupulveria? Nainen otti paperipussin ja lähti hakemaan omalta puolelta. Hän tuli takaisin nestemäisen pesuainepussin kanssa ja käski kaataa siitä. Vastaavassa tilanteessa Tanskassa minulle yritettiin kaupitella kahden kilon OMO-pesuainetta. Silloin pursotin pyykkien päälle ns. waskepastaa. -- terv. Lauri

Saapuessani leirintäalueelle näin siellä asuntovaunujen lisäksi kaksi telttaa. Sanoin alueen pitäjälle, kun hän alkoi näyttää minne voin telttani laittaa, että näin tullessani kaksi telttaa, joiden lähelle voinen telttani pystyttää. Teltoissa yöpyi kaksi miestä, jotka olivat lähteneet pyöräretkelle. Toinen miehistä oli isämäinen toimenmies, toinen uneksija. Toimenmies käänsi illalla pyöränsä nurinpäin ja jollakin tavalla huolsi ja rasvasi pyöränsä keskiötä. Uneksija istui kauempana puutarhatuolilla ja katseli huoltotoimenpiteitä. Sitten hän nosti tuolinsa pyörän toiselle puolelle ja avusti pyörän pystyssäpitämisessä. Aamulla kun heräsin toimenmies tepasteli jo hermostuneena pyöräilyasu päällä valmiina lähtöön. Uneksija vielä nukkui, mutta heräsi kohta toimenmiehen pakkailutoihuihin. Kun olin saanut kamani kasaan ja lähdössä, toimenmies kasasi vielä telttaansa ja uneksijan teltta oli vielä pystyssä. -- terv. Lauri

Ennen rajanylitystä vaihdoin tanskalaiset hilut huoltoasemalla viiteen kuuteen tanskalaiseen wieneriin. Samanlaisia ne ovat Tanskassa kuin muuallakin. Murotaikinaan tehtyjä ja hilloa tai creemiä keskellä. Scheslewissä kävelykadulla näin ihmisiä pitkän jonon. Laitoin pyörän varjoisaan paikkaan ja menin penkille istumaan. Kun jono kävi vähän lyhemmäksi menin siihen. Kuuntelin ja katselin tarkasti mitä ihmiset tiskillä sanoivat ja yritin sanoa samoin. Sain mukaani "Mittnemen" herkullisen ruoka-annoksen lihakastiketta, perunoita ja kurkkusalaattia. Talutin pyörän Tuomiokirkon "Dom" puistoon, otin etulaukusta aiemmin Lidlestä ostamani oluen ja söin puistonpenkillä. Laitoin kuoret roskikseen ja jatkoin matkaani. Tutkiessani vääriin suuntiin käännettyjä pyöräilijöille tarkoitettuja tienviittoja, siihen ilmestyi nuori poika kilpapyörällä, pyöräilyasussa, pyöräilijän lippalakki päässä ja peräkärry tavarat pressun alla. Hän sanoi tulevansa Köpiksestä ja olevansa matkalla Hamp

Ennen rajanylitystä vaihdoin tanskalaiset hilut huoltoasemalla viiteen kuuteen tanskalaiseen wieneriin. Samanlaisia ne ovat Tanskassa kuin muuallakin. Murotaikinaan tehtyjä ja hilloa tai creemiä keskellä. Scheslewissä kävelykadulla näin ihmisiä pitkän jonon. Laitoin pyörän varjoisaan paikkaan ja menin penkille istumaan. Kun jono kävi vähän lyhemmäksi menin siihen. Kuuntelin ja katselin tarkasti mitä ihmiset tiskillä sanoivat ja yritin sanoa samoin. Sain mukaani "Mittnemen" herkullisen ruoka-annoksen lihakastiketta, perunoita ja kurkkusalaattia. Talutin pyörän Tuomiokirkon "Dom" puistoon, otin etulaukusta aiemmin Lidlestä ostamani oluen ja söin puistonpenkillä. Laitoin kuoret roskikseen ja jatkoin matkaani. Tutkiessani vääriin suuntiin käännettyjä pyöräilijöille tarkoitettuja tienviittoja, siihen ilmestyi nuori poika kilpapyörällä, pyöräilyasussa, pyöräilijän lippalakki päässä ja peräkärry tavarat pressun alla. Hän sanoi tulevansa Köpiksestä ja olevansa matkalla Hamp

Aabenraan pikkukaupungissa sain seurata tanskalaisten tyylikkyyttä. Näin kaksi kebab-ravintolaa, jotka eivät tyylikkyydellään ollenkaan siltä näyttäneet. Ja toisessa vielä naismyyjä yksin palveli jonoksi asti venyvää asiakaskuntaa. Tuntui siltä, että kävelykadulla kaupaksi kävi kaikki mikä vain tyylikästä oli ja jos siinä sen lisäksi oli jotain muuta pientä jännää, niin aina parempi. Minkään tekniikan viimeisen sanan ei sen tuotteen täytynyt olla. -- terv. Lauri

Sade yllätti. Tässä leiriytymisessä mies tarjosi vaihtorahana kahta viidenkruunun reikäistä kolikkoa. Tajusin heti, että tällaisella rahalla suihku toimii. -- terv. Lauri

Sä ajat, ajat, ajat ja ajat. Ja sitten se löytyy, tämän matkan kohokohta, kuin kirjasta, josta kolme neljännestä on luettu. Se saa sinut lukemaan kirjailijan koko tuotannon. Löysin sen sattumalta. Lähdin ajamaan Silkeborgista Horsensiin. Tulin Virklundin kylään. Kävin aamukahvilla. Koululaiset menivät kouluunsa. Kello soi. Jatkoin matkaani. Tuli reitti 13. Valtatien ali menevä tunneli. Oli 60 km pitkän radanpohjan alkupäässä. Junaliikenne oli lopetettu 1969. Juna oli ajanut tästä 70 vuoden ajan. Kymmenen vuotta sitten radan pohja oli asfaltoitu pyöräilijöitä varten. Saattoi nähdä sen valtavan työn, joka leikkauksissa, pengerryksissä, soiden ja vesistöjen ylityksissä oli nähty. -- terv. Lauri

Silkeborg tuli kuin varkain. Yhtäkkiä oli joen rannalla, jonka molemmin puolin ihmiset viettivät sunnuntai-iltapäivää. Etsin leirintäaluetta. Ensimmäinen mummeli, jolta kysyin, ei osannut vastata. En tiedä oliko kaikki kotona. Toinen neuvoi retkeilymajaan, josta sain kartan tänne. Kysyin respan tytöltä suihkuista. Hän sanoi, että viiden kruunun kolikoilla toimii. Katsoin kukkarostani, että minulta sellainen löytyi. En viitsinyt ruveta etsimään lankaa, johon olisin kolikkoni sitonut. Summa oli kuitenkin loppujen lopuksi niin pieni. -- terv. Lauri

Skiven camping löytyi tietä kysymällä. Laitoin pyörän nojaamaan puuaitaa vasten. Otin kypärän pois, ajolasit ja hanskat. Laitoin kypärän hihnasta runkoon roikkumaan ja kypärään laitoin lasit ja hanskat. Laitoin etulaukusta kaulakukkaron kaulaani roikkumaan ja astuin sisään maksamaan. Ovi aukesi sisäänpäin, toisin kuin Suomessa. Maksettuani kysyin neitokaiselta, että kuinka suihku toimii. Hän sanoi, että se on free. En voinut siis kokeilla narureikäkolikkosysteemin toimivuutta. -- terv. Lauri

Tässä paikassa saikin jo valita telttapaikan mistä halusi. Suihkussa kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että joku oli jättänyt suihkuaikaa käyttämättä, ja sain näin pestä itseni ilmaiseksi. Mietin, että koska Tanskan kahden ja viiden kruunun kolikoissa on reikä keskellä, että voisiko niihin laittaa langan ja vetää pois automaatista. Ehkä tästä syystä isoimmissa kolikoissa ei ole reikää. -- terv. Lauri

Tällä leirintäalueella ei ole mitään turhia hienouksia. Kahdella kruunulla saa kahden minuutin suihkun. Se on helppo muistaa ja toteuttaa. Kun tulin tänne, oli hyvin hiljaista, sillä isäntäväki vietti siestaa 11-16. Klo 16 vanhempi mies otti minut vastaan. Hän kaivoi pöydänalta alueen kartan, johon telttapaikat oli numeroitu. Hän pyysi minua valisemaan paikan. Valitsin. Mutta en voinut sitä ottaa, koska se oli autopaikka. Pyysin häntä valitsemaan, koska en tiennyt mitkä ovat autopaikkoja. Hän kehotti minua menemään ulos valitsemaan. Sanoin, että en voi, koska en tiedä niitä autopaikkoja. Hän valitsi sen legendaarisen 69:n. Väkeä alkoi lapata sisään. Hän pyysi minua palaamaan tunnin kuluttua kun saisi tämän härdellisuman selvitettyä. Menin pystyttämään telttani sille osoitetulle paikalle. Kun sitten palasin tunnin kuluttua, oli kaikki valmista. -- terv. Lauri

Laittaessani pyörää nojaamaan receptionin betoniseinää vasten, sisältä tuli nainen, joka toivoi, että siirtäisin pyöräni pyörätelineeseen. Kysyin, että miksi? Hän sanoi, että seinä menee rikki. Oli siinä toisessa päässä tosin muutama lasiruutu. Hän sanoi, että pyörätelineissä on tilaa. Sanoin, että pyöräni on niin raskaalla kuormalla, ettei sitä voi pyörätelineeseen laittaa. Hän toisti vielä toiveensa. Laitoin pyörän nojaamaan puutarhapöytään. Sain naiselta eräänlaisen siruavaimenperän, johon hän latasi 20 kr suihkuaikaa, josta maksaisin sen verta huomisaamuna kuin käyttäisin. Sanoin, että lähden aamulla jo klo 7. Hän sanoi, että siinä tapauksess minun täysi käydä suihkussa ennen klo 20, koska ennen sitä kellonaikaa voisin maksaa jo tänään. Tein niin, hän otti avaimen minulta pois, enkä päässyt iltatoimilleni kumpaankaan vessaan. Pesin hampaani taivasalla ja kusaisin karavaanarin auton taakse. -- terv. Lauri

Tuolla Saksan puolella aamukahveista muodostui oikein tapa, jota odotti. Viimeksi kun vuoroani odotin, edessäni oli mummeli, joka unohti ostoksensa tiskille lähtiessään jo rollaattorilleen, seuraava mummeli osti oikein kuudet leivonnaiset, kolmea erilaista, jotka pakattiin leivoslaatikkoon. Niiden leivonnaisten päälle, jotka sotkivat, laitettiin päälle pieni sellofaanipala. Ja syytä olikin, sillä mummeli tunki leivoksensa kangaskassiinsa. Kolmantena jonossa oli motoristi, joka osti 5 tarjoussämpylää 1,25. Hän avasi nahkapuseronsa vetoketjua ja työnsi sämpyläpussinsa sinne. -- terv. Lauri

Tienviitat pyöräilijöille on täällä erinomaisen hienosti hoidettu. Esimerksi käy eilinen ajoni. Minun piti päästä Klanxbüllin rautatieasemalle, koska se on viimeinen paikka Saksan puolella, josta pääsee Syltiin. Huoleni sen asian suhteen haihtuivat jo 25 kilometriä ennen määränpäätäni, sillä niin kaukana Klanxbüllistä näin ensimmäisen viitoituksen sinne. Kateeksi ei käynyt keväällä sitä saksalaisryhmää, joka pyörillä tuli Vuosaaren uuteen satamaan. He olivat matkalla ystävyyskaupunkiinsa Hyvinkäälle. Pyörätie kyllä löytyi ja kyltit Mellunmäkeen ja Vuosaareen, mutta ei viitan viittaa sen paremmin Helsingin keskustaan, Tikkurilaan tai Lentoasemalle. Kuitenkin meillä on henkilöitä, jotka työkseen näitä asioita hoitavat. -- terv. Lauri

Päivä alkoi ihan tavallisesti, naapuri kilisteli ja kalisteli tavaroitaan. Hän siis pakkasi ja oli lähdössä. Toinen naapuri, nuorimies Hampurista nukkui vielä. Hänellä oli pari viikkoa aikaa ja hän oli menossa Tanskaan pyöräilemään. Minäkin aloin pakata, ensin teltan sisällä ja sitten ulkona. Kömmittyäni ulos teltasta sanoin telttaa purkavalle miehelle morgen. Vein vessan avaimen vaahtosammuttimen laatikkoon, jonne se piti jättää. Purin teltan ja kasasin tavarat pyörään. Naapuri oli lähtövalmis ja sanoi suus. Hän käveli pyöränsä kanssa ulos portista ja minä perässä. Ajettuani muutaman satametriä, näin ilokseni, että siinä oli avoinna oleva Backerei. Olin luullut niiden olevan kiinni näin lauantaiaamuisin. Ja siellähän se naapurini oli aamukahvilla. Hän kertoi olevansa vain viikon reissulla ja ajavansa Kielin kanavaa Kieliin ja sieltä takaisin kotiinsa Bremeniin. Hän kertoi polkeneensa St. Jakob's roadin Espanjassa ja Eurooppatie R1:n Pariisista Prahaan. Ensi kesänä hän aikoi polkea

Ajelin ihan tavalliseen tapaan, kun pellolta eteen ilmestyi kissa iso hiiri suussa. Kissa juoksi saalis suussa pihapiiriinsä. Kun se saapui pihaan, pienempi kissa hyökkäsi iloissaan saaliin kimppuun, mutta ei tullut kuuloonkaan, että vanhempi olisi antanut hiiren nuoremmalle leikittäväksi. Hän vei sen hiirensä talon portaille tai mihinkä vei kaikkien ihailtavaksi. Nuorempi saisi vasta isona leikkiä hiirellään. Tällaisia tekokissoja ei ole vielä kehitetty, mutta kehitys on menossa tälläkin alalla valtavin harppauksin eteenpäin. Nyt on jo kehitetty kissa, joka juoksee saalis suussa. Ja toinen pienempi, jonka voi ohjata tämän suuremman kimppuun, mutta tästä pienemmästä ei tule koskaan isompaa. Se ei tule koskaan ajattelemaan, että kun minusta tulee iso tai ajattelemaan ylipäätään. -- terv. Lauri

Hampurin rautatieaseman kirjakaupasta löysin vielä Bikelinen karttakirjan Hampuri-Sylt. Hampurista camping-alueelle kysyin kahdelta ihmiseltä, että onko täällä campingiä. Molemmat vastasivat, että keine anung. Säikähdin jo, että olin tullut siihen länteen, jota itäsaksalaisillekin oli kaupattu, mutta joka heitä ei enää kiinnostanut. -- terv. Lauri

Lähestyin ensimmäistä pyöräkauppaa varovaisesti. - Guten Tag. Haben Sie Luft? Miesmyyjä sanoi, että kompressorin letku on sen verta lyhyt, että täytyy tuoda pyörä sisään liikkeeseen. Hakiessani pyörää , hän jo veti ilmapumpun letkua liikkeen puolelle. Hän ajatteli ääneen, että minkälainen venttiili pyörässäni on ja haki sopivan adapterin. Toisella kädellä hän puristi rengasta ilmaa siihen laittaessaan. Vaikutti siltä, että hän tunsi oikean rengaspaineen mittariin vilkaisematta. Ja sitten asiaan. Olin rikkonut poljinkampieni alumiinikierteet niitä väkisin väärille puolille ruuvatessani. Mies irrotti polkimen ja näytti ruuvin pohjassa olevaa R-kirjainta, jota en ollut huomannut. Hän haki toisesta huoneesta kaksi käytettyä poljinkampea ja valitsi niistä paremman ja kiinnitti sen pyörään. Toiselle rataspuolen kammelle hän ei voinut mitään. Kuin kiitokseksi ostin häneltä uuden Schalbe Marathon Plus renkaan, jonka hän heitti vielä taakse. Kaiken kukkuraksi hän rihlasi vielä sen takapyörän, j

Elben rantoja hyväilee näin lomakuukautena aina vaan suurempi joukko saksalaisia pyöräilijöitä. Heidät tunnistaa jo kaukaa pyörälaukuista. He täyttävät reitin varrella olevat kaupungit, joihin he poikkeavat kuin erämaan kulkuri syömään, juomaan ja levähtämään. Kohta he taas ovat valmiita jatkamaan urakkaansa. Kohdatessa jos heitä tervehtii, he tervehtivät takaisin. Jos poikkeat tien sivuun ja olet palaamassa väylälle, he kysyvät, onko kaikki OK. Heitä on kaiken ikäisiä. Joku teini-ikäinen poika voi ajaa sarviinsa nojaten ja ajatella, että kun hän tulee isoksi, ei hän ainakaan äänestä päättäviin elimiin näitä fillaristeja, mieluimmin hän laittaisi kotikaupunkinsa mukulakivikadut kuntoon. Mutta hän jää mielipiteineen siihen pieneen vähemmistöön, joka ei saa ääntään kuuluviin. Autokauppias varmaan luuli 20 vuotta sitten, että nyt tämä monikymmenmiljoonainen kansa haluaa nauttia elämästä ja ostaa kunnon länsimaisen auton, mutta toisin kävi. Vaikka he fillaroidessaan olivat kohdanneet uupum

Alkumatkasta ajettuani jonkin matkaa Berliinin Mauer Wegia pitkin poikkesin Rewe-tavaratalon pullatiskille kahville. Siinä juodessani, osti yksi mummeli itselleen yhden voisarven, joka laitettiin pussiin. Kaupan ovella hän vielä kohtasi toisen, jolle toivotti huomenet. -- terv. Lauri

Camping-alueen respassa eteeni sattui hankala miesasiakas, joka ei osannut kieliä, eikä hoksottimissakaan tainnut olla hurraamista. Nyt ymmärsin paremmin respan naista, joka tuskaantuneena melkein tasan vuosi sitten opetti minulle kädestä pitäen hankalaa portin avainta. Mies ei siis osannut saksaa sen paremmin kuin englantiakaan. Hän halusi mennä illa Berliinin keskustaan bussilla ja mieluimmin suoraan. Hän halusi tietysti tietää bussin numeron ja mihinkä suuntaan se menee. Hänen oli miltei mahdotonta käsittää, ettei täältä päässyt suoraan bussilla keskustaan, vaan pitäisi mennä bussilla Spandauhun ja vaihtaa siellä metroon. Ja sitten seurasi avainshow. Portti sulkeutuisi kymmeneltä, ja portissa oli konstikas avain. Resepsuunin lähti miehen ja avaimen kanssa portille opettamaan avaimen käyttöä. Avain piti työntää avaimenreiän läpi ja sulkea siten toiselta puolelta. Andrew varmaan muistaa, olimmehan yöpyneet täällä joitakin vuosia sitten, kun Oliver oli pieni. 17 päivä hän menee yläaste

Ennen check-iniä kuvausryhmä oli lähdössä Maarianhaminaan kolmeksi päiväksi kuvaamaan jotain lomaohjelmaa, joka tulee syksyllä ulos. Kuvauksen kohde, kuusissakymmenissä, ihan kohta eläkkeelle jäävä opettajannäköinen nainen haki takeaway kahvin ja söi särpimensä pussista. Reppu oli selässä ja uudehko paripyörälaukku lattialla, kun hän sitä aamiaistaan istuvaltaan söi. Tyhjän pullapussin hän rypisti ja viskasi roskikseen. Kahvia oli mukissa vielä jäljellä, mutta hänen oli suoriuduttava siitä ennen turvatarkastusta. Voi tätä onnea. -- terv. Lauri

Rostock 15.5.2009 Hej Lauri! Hope you´re fine and had a pleasant trip back home to Helsinki. I just returned from Norway a week ago after 3600km, walking like an injured cowboy and thin as a stick after having "enjoyed" norwegian food and its prices for too long. Had a good and windy beginning in Växjö/Småland, visited an old friend in Vetlanda for 3 days. There my trip seriously started. Had nice, though chilly weather and constant heavy nothern face-winds almost up to Trondheim. Sweden was very pleasant to ride, because it`s possible to avoid the principial roads and use minor ones instead, so I had a quiet week riding across forgotten swedish countryside. I went up to Vänersborg, through Dals- and Värmland across the green border south of Kongsvinger. Having no alternative, I had to roll mostly on riksveger, sharing my narrow space on the road with cars and huge oil- and timbertrucks, which wasn´t funny at all. Southeast Norway is probably the most boring area I´ve ever b

This is a snap of our annual hiking week in Krkonose (a Czech mountains near the "corner" Germany, Poland, Czech Republic) what I have with only male friends more than 10 years - so last week too.

They have got happily home.

Tapasin laivalla saksalaispariskunnan, joka oli menossa pyörillä Hyvinkäälle, Turkuun, Ahvenanmaalle, Ruotsiin ja Visbyhyn. He ihmettelivät sitä uskomatonta asiaa, ettei Ruotsissa voi ottaa pyöriä junaan, kuten muualla läntisessä Euroopassa. - Ruotsi on sentään sivistysvaltio, mies sanoi.

Turistit ihailevat Suomen ainoalaatuista saaristoa Vuosaaren edustalla

Ensiksi poljin Elbe-Lybeck kanavan n. 70km, sitten menin junalla Lyypekistä Rostockiin, josta poljin leirintäaluulle n. 20 km. Tänä iltana matka jatkuu laivalla Suomeen.

Vaunuosasto, jonka kyljessä pyöränkuva, oli täynnä pyöriä. Laskin tuolien kannoista, että neljä tuolia oli otettu pois molemmin puolin. Se on 16 istumapaikkaa. Huomasin että saksalaiset eivät oikein tykänneet siitä kun naiskonnari tiuski pyöristä, vaan ei tiuski kauaa. Tässä maassa ajavat useat yhtiöt juniaan erivärisillä junillaan. Pyörien kuskaamisesta on tullut myyntivaltti ja ihmiset valitsevat juuri sen firman, joka hymyssä suin ovat valmiita tarjoamaan suurimman tilan pyörille vähentäen näin istumapaikkojaan. Sen pituinen se. Yksi isä oli menossa Bremenhaveniin neljäksi päiväksi pyöräilemään, ja kultakerho Cuxhavenista lasketteli Elbeä pitkin kohti Magdeburgia, edellisenä vuonna he olivat polkeneet sinne Prahasta.

Kolmiviikkoiseksi venähtävä matka alkaa olla loppusuoralla. Aamulla on tarkoitus ostaa junalippu Hampuriin. Loppusuoran auetessa tämä Münsterin vielä hiljainen leirintäalue osoittautui sadun vastahakoiseksi akaksi. Saapuessani tänne noin yhdeksän aikaan illalla oli Rezeptionin ovi kiinni. Ovessa oli teksti, että toimiston ollessa suljettuna on syytä kääntyä vieressä olevan ravintolan puoleen. Sen terassilla oli kaksi eri sukupuolta olevaa ravintolan työntekijää tupakalla. Nainen alkoi ajaa asiaani ilmeisesti siksi, että osasi englantia. Hän kehotti menemään toimistoon. Rynkytin sen ovea uudestaan. Ohikulkeva nainen sanoi, että toimisto on suljettu. Kysyin häneltä, että mihinkä minä sitten telttani pystytän? Hän kohotti olkapäitään. Toimiston sisällä ollut nainen avasi oven. Hän antoi minulle kaavakkeen johon kirjoittaisin nimeni ja osoitteeni. Hän otti laatikosta fooliossa olevan paperin, johon oli printattu erilaisia telttoja. Hän kysyi, että millainen teltta minulla on? Hän laittoi k

Xanten on 2000 vuotta vanha roomalainen kaupunki. Kun saavuin sinne kahdeksanaikaan illalla oli sen päivisin vilkas muurien ympäröimä kävelykeskusta miltei tyhjä. Kaikki kahvilat ja kaupat oli jo suljettu. Turistien infopistekin oli suljettu jo klo 18. Vanhassa kartassani oli merkintä, että olin yöpynyt täällä camping-alueella 17.5.2007. Siispä sitä etsimään. Ajoin ohitustielle ja aivan oikein siellä iso keltainen liikennemerkki, jossa teltan ja asuntoauton kuva ja teksti Ursel. Sitä kylää kohti matkani nyt eteni. Maisema alkoi näyttää tutulta. Se yksi käynti kaksivuotta aikaisemmin oli piirtänyt muistijäljen, joka ei ollut huuhtoutunut pois. Saavuin leirintäalueen hiljaiselta vaikuttavaan kapakantapaiseen sen ikkunassa oli teksti, että Dienstag is unsere Ruhedag. Siihen tuli pyörillä pari pikkupoikaa, jotka vahvistivat asian. Tien toisella puolella oli ajettu nurmikenttä, jossa ei ollut yhtään telttaa. Siinä telttani oli viimeksi ja siihen sen nytkin pystytin.

Wetteronline oli sään suhteen oikeassa. Aamulla satoi. Siksi oli helppo työ aamulla päättää jäädä toiseksikin yöksi kaupunkiin. Täällä on hyvät peseytymistilat ja niissä kuuluu hyvä saksalainen musiikkikanava, joten mikäs siinä. Sanoin rezeptioniin, että noch ein nacht. Laitoin sadevaatteet päälle ja ajoin kaupunkiin ja siellä toimistosta saadun kartan avulla tuttuun pyöräliikkeeseen. Sieltä löytyi haluamani pyörän varaosat, mutta ei aikaa asentaa niitä. Ostin nyssäkän silti ja asennutan ne kotona. Matka jatkuu kohti pohjoista ja Münsteriä, jossa aikanaan seurasin Suomen järjestämiä Euroviisuja. Siellä leirintäalueen ravintolassa lähetystä katsellessa huomasi, ettei Krisse-huumori oikein purrut katsojiin, ja Ukrainan Ein, zwei, drei kappaleen he kokivat lähinnä vinoiluksi maataan kohtaan.

Auringonlasku Kölnissä Rheinin rannalla

Vasta noin tuntia ennen camping-alueen toimiston sulkemista huomasin sen ikkunassa paperin, jossa luki isolla kylläkin, että internet-yhteys oli käytettävissä. Hinta yleensä on noin pari euroa tunti, niin täälläkin. Matkan varrella kysyin yhdessä pikkukaupungissa internet-kahvilaa, ei siellä ollutkaan usb-piuhaa, johon saattoi liittää muistikortinlukijan, johon liittää kameran muistikortin, josta valita kuvat julkaistavaksi. Täällä se onnistui. Lähteissäni kysyin toimistonpojalta huomista säätä. - Katsotaan, hän sanoi ja haki myymälän puolelta päivän lehden, katsoi päivän sääsivut, jossa todettiin, että täällä sataisi vasta keskiviikkona. Kuitenkin weatherline lupaa aamuksi kovaa sadetta, jonka merkkinä on kolme pisaraa. Saa nähdä kumpi on oikeassa. Nyt kello on 0.50 paikallista aikaa, eikä vielä ainakaan sada, tuulee kyllä. Aamuinen sade vaikuttaisi merkittävästi toimintaani. Näyttää siltä, että kyllä siltä, että kyllä sieltä sade on tulossa, pyörän led-valaisin heiluu teltan seinänar

Frankfurt He meinaavat polkea Etelä-Afrikkaan Silta yli Mainin Pitkin Reiniä Hanhet sähisivät suojellessaan poikasiaan Vaaleanpunainen talo

Ajelin kaikessa rauhassa Rheinin pyörätietä, kun yhtäkkiä kulkuset alkoi takana kilistä. Ja siinä samassa neljä eläkeläistä oli ohittanut minut. Ajattelin, että ei jumalauta kohta ne kaikki ohittaa mut. Lisäsin vauhtia ja aloin ajaa porukassa. Niitä oli ainakin neljäkymmentä. Olin nähnyt ne hetki sitten Bingenin pellolla kokoamassa porukkaansa. Ne oli tuotu sinne perävaunullisella bussilla. Pyörät olivat olleet perävaunussa ja nyt siis käytössä. Matkatavarat siirtyivät bussilla seuraavaan majapaikkaan. Nuoremmat siirtyvät omatoimisesti uuteen nukkumispaikkaan, mutta nämä seniorit ajoivat letkassa. Kärjessä ajoi keltaliivinen mies. Liivissä luki chef tai jotakin sinne päin. Hänen rinnallaan ajoi käppyrässä ns. piilokärki. Hänelläkin oli keltainen pusero ilman mitään tekstiä. Hänellä oli kilpapyörä alla. Toisen ja kolmannen paikan tasasivat kaksi naista. Viidentenä oli yksi mies. Hänen taakseen pyrki kuudes mies mutta minä en hänelle tilaa. Ajoin nimittäin aivan viidennen miehen perässä

Edellisellä leirialueella meitä oli kolme soolopyöräilijää. Aloitan siitä hollantilaisesta miehestä, koska hänen tarinansa tässä kupletissa on selkein ja yksinkertaisin. Hän oli matkalla siskoaan tapaamaan johonkin lähialueelle, olisi perillä muutaman päivän ja polkisi takaisin kotiinsa Hollantiin. Toista miestä kuvaa ehkä parhaiten se, että hän haki paljaine länkisäärineen kattilaansa vettä. Telttaa pystyttäessään hänen varjonsa näkyi valkoisen sisäteltan läpi, kun ulkotelttaa ei ollut vielä laitettu sisäteltan päälle. Hän ei paljoa puhunut syystä tai toisensa. Sen verran sain vain selville, että hänkin oli matkalla Pohjois-Saksaan kuten minäkin. Aamulla herätessä satoi. Tiesin illalla selkenevän, siksi en pitänyt kiirettä. Teltassa maatessani alkoi kuulua telttatikkujen kilinää. Katsoin teltan ovenraosta ja siellähän se kattilamies kääri telttaansa pussiinsa. Minä tulin kakkoseksi. Hollantilainen rehdisti toivotti hyvää matkaa. Toivotin meille hyviä ilmoja.

Aschaffenburgin kaupungissa ajoin pahasti vikaan. En ylittänyt siltaa, vaikka liikennemerkillä niin kehotettiin. Jatkoin vain suoraa ja sitten olinkin jo satama-alueella, josta ei päässyt enää eteenpäin, vaan oli palattava takaisin. Kysyin tietä yhdeltä lastenrattaita työntäneeltä mieheltä. Hän näytti suuntaa minne mennä ja sitten ylittää silta Main-joen yli. Tutkiessani karttaa viereeni ajoi vanhempi mies pyörällä ja kysyi minne olin matkalla. Kun kerroin, hän sanoi olevansa matkalla siihen suuntaan, joten minun täytyisi vain seurata häntä. Matkalla kun hän kuuli mistä olin, hän kertoi poikansa lentävän Jyväskylään ja löytäneensä sieltä vaimon. Perhe asui nyt jo viidettä vuotta jossain Würsperin kaupungissa, jossa nainen toimi kieltenopettajana. Sillalta mies näytti Isenburgerin linnan ja sen vieressä sijaitsevan keltaisen rakennuksen, joka oli joku Büsingin palatsi. Sillalla hän vielä kätteli ja toivotti hyvää matkaa.

Nurmikon toisella laidalla viittoili mies, joka ilmeisesti tarkoitti sitä, että kyseiseen suuntaan oli syytä mennä, mikäli tänne leirintäalueelle mieli leiriytyä. Menin kyseiseen suuntaan. Siellä mies ajoi nurmikkoa. Kun lähestyin häntä, hän pysäytti koneen, nosti korvasuojaimet sarviksi päähän ja osoitti suurta puuta (grosse baum), jonka oksien alle voisin telttani pystyttää, että jos sattuisi yöllä satamaan ei teltta kastuisi. Mies sanoi, että frau tulisi rahastamaan, kun olisin saanut teltan pystyyn. Kun olin saanut teltan kasattua, menin vessaan. Tutkin rakennusta löytääkseni suihkun. Yhden osaston valkoinen lukituksen ilmaisin oli puoleksi punaisella, mutta ovi ei auennut, kun nupista vedin. Vasta myöhemmin tajusin, että se ruohonleikkaaja oli siellä lukitun oven takana luonnollisilla tarpeillaan. Seisoessani siinä telttani vieressä sen suuren puun alla, se mies päristelee ruohonleikkurillaan ja viittaa minua mukaan. Seuraan häntä kuin hai laivaa. Hän ajaa asuntovaunulleen. Siinä

Kun olin saanut telttani pystyyn, lähdin käymään toisella puolella tietä olevassa pyöräliikkeessä. Asiakkaita tuntui riittävän maestrolla ja hänen oppipojallaan. Yksi rouva katseli uutta pyörää itselleen, ja kaksi nuortamiestä toi huollettavaksi nykyaikaisia maastopyöriä, joissa on jousihaarukat ja levyjarrut. Sitten tuli minun vuoroni. Onnekseni minulle sattui itse maestro. Oppipoika kyllä näytti vaihtavan renkaan takahuoneessa parissa minuutissa, mutta kaikesta huolimatta hän oli vasta oppipoika. Kun kerroin maestrolle, että pyöräni on tuossa ovenpielessä, ei kulunut kuin sekunti niin hänellä oli jo mustat sormikkaat käsissä ja irrottamassa pyöräni etupyörää pikalukituksesta. Olin näyttänyt hänelle kuinka pyörässä oli löysää. Ei yhtään turhaa liikettä. Ajattelin, että tässä nyt on elävänä sellainen, joka osaa auton ikkunasta roikkumalla säätää kilpapyöräilijän vaihteita. Hänen toimiaan seuratessa tuli sellainen olo kuin balettitanssijatar olisi kaatanut kahvia. Oli kuin hän olisi täy

Usein vetoapu auttaa matkantekoa kummasti. Eilen eteeni pöllähti neljän hengen seurue, kaksi pariskuntaa. Letkaa veti raspikurkulta vaikuttava rokkari, perässä toinen porukan mies, joka näytti käyttävän polvissaan tukisiteitä. Hänellä oli ainoana myös kypärä. Ja naiset pitivät perää. Toinen naisista oli kovin nauravainen. Niinpä saksalaisukko totesi kohdallani letkaa tiensivusta katsoessaan: "Warum schlafen sie alle?"

Junan saavuttaessa Mainin reitin 61 km ennen Bayreuthia jatkoin polkemista. Huomiota kiinnitti kohta jokilaivat, joita ei Saalella näkynyt. Joka oli paikkapaikoin niin matalakin, että kalastelija saattoi seistä pitkät saappaat jalassa keskellä jokea ja uistella siitä. Mainella se ei ollut mahdollista, jalat eivät olisi yltäneet pohjaan. Sen lisäksi Mainen vesi ei ollut niin läpinäkyvän kirkasta, jollaista myös on Münchenin läpi virtaavan Isarin vesi. Kuvatessani ohi puksuttavia jokilaivoja, jotka jatkavat matkaansa Tonavaa pitkin aina Mustallemerelle asti, ohitseni ajoi isä ja poika ja iloisesti remmissä juokseva koira. Seuraavalla taukopaikalla kolmikko piristi itseään jäätelöllä. Kuppia palauttaessani kysyin, että minkä ikäinen koira oli? Mies vastasi, että viisi vuotta, koira parhaassa iässä.

Saalfeldin asemalla seisoi virkahattupäinen asemamies. Kysyin häneltä hyvät päivät sanottuani, että milloin lähtee juna Bayreuthin? Hän viittasi minut sisään asemarakennukseen ja alkoi näppäillä kosketusnäyttöistä ruutua ja pian laite sylkäisi lapun, jossa luki että 17.56 lähtisi. Perhana mikä laite. Kiitin asemamiestä. Näppäilin kielen, ajankohdan - tomorrow, kellonajan 7.00 ja painoin print ja tuota pikaa laite sylkäisi aikataulun: Saalfeld to Bayreuth 7.52 arr. 9.55

Suomessa pestiin ikkunoita lentokentällä Parissa tunnissa Berliiniin Kevättä Berliinissä Jäi jäljelle DDR:stä Mika Häkkinen ja Niki Lauda samassa mainoksessa Jäätelöautosta jätskit. "Elämä ei ole suora viiva." (Kirwa) Tiramisu Wittenbergissä Rypsipeltojen keskeltä

Jatkaessani matkaa Saaria vastavirtaan, tuli vastaan siltatyömaa ja kiertotietä tarjottiin. Onneksi siltaa pitkin tuli vastaan pyöräilijä, joka oli puikahtanut esteiden välistä sillalle. Kun hän oli tullut läpi, toimin samoin. Seuraava silta oli onnistuttu tilkitsemään sen verta hyvin, ettei siitä voinut läpi päästä. Autosta nousi siltatyömaata vartioiva nilkuttava mies ja kysyi minne olin matkalla? Näytin kartaltani. Mies viittoili vuorenrinteille päin ja sanoi, että sieltä menee kiertotie. Ei siinä auttanut muu kuin hyväksyä se kylmä tosiasia. Talutin pyörän sen arviolta kahdensadan metrin nousun ja vielä toisen vähän loivemman. Olin karttani ulkopuolella. Tietä kyselemällä sain selville mihinkä suuntaan kannattaa ajella. Ostin huoltoasemalta uuden kartan, jonka avulla pääsin vaivattominta tietä omalle uralleni.

Päivästä tuli erilainen kuin olin kuvitellut. Aamulla heräsin sateisen harmaaseen päivään Akenissa. Kirjoitin kännykkään wetteronline.de Halle nähdäkseni paikan kolmen seuraavan päivän sään. Ja hyvältä näytti, vain aurinkoa, ei sadepisaraakaan. Mielialani vain nousi, kun olin päässyt Elben rantamilta Seenen rantamille. Oli aivan kuin joku olisi vartavasten minulle tehnyt tuon asfalttipyörätien keskelle sireenien ja rypsipeltojen tuoksuja. Haukat liitelivät Seenen rinteillä käyttäen nostavia ilmavirtauksia hyödykseen kuin riippuliitäjät. Yritin ottaa joesta kuvaa, kun pieni hiirulainen juoksi kamerani eteen ja jämähti siihen. Otin siitä monta kuvaa. Vaihdoin lähilinssi asentoon ja siinä se vain oli ja siihen se vain jäi kun jatkoin matkaani. En ole vielä tohtinut katsoa löytyykö sen kiiltävä nappisilmä kuvista. Mutta Hallesta ei löytynyt leirintäaluetta, eikä Wei&enfelsistä, joten jouduin polkemaan tänne asti. Keho ei pahemmin laittanut vastaan. Oli jo pimeä, kun saavuin perille. M

Saapuessani Wittenbergiin kuuden aikaan, kirkon ehtookellot soivat, myyjättäret sulkivat kauppojen ovia. Niin oli tehty kauan ja tehtäisiin vastakin. Valitsin ruokapaikan huolella, olinhan saanut satasen päivän aikana rikki. Ruoat ja jälkiruoat syötyäni lähdin ajelemaan camping-alueelle päin. Liikennevaloissa kysyin varmuuden vuoksi vanhemmalta mieheltä tietä. Hän valittaen totesi olevansa Hampurista. Leirintäalueella nainen laittoi tiskille ulkoportin avaimia, että jos tulen myöhemmin kaupungilta. Sanoin, että kello on jo sen verta paljon, etten avainta tarvitse. Hän näytti paikan ilmakuvasta missä oli hyviä teltanpaikkoja. Koska hän puhui moitteetonta englantia, kysyin häneltä, että mahtaakohan huomenna sataa, koska taivaalla oli sen tyylisiä pilviä, mutta hän ei vastannut.

Berliinissä kysyin yhdeltä kaverilta tietä Potsdamiin. Hän kertoi olevansa myös Suomesta. Sanoi olevansa maassa ihan töissä jo seitsemättä vuotta. Lastenistuin oli pyörässä, joten perhettäkin taisi olla elätettävänä. Hän kysyi, että mihin olin polkemassa? Sanoin, että Bayreuthin kautta Koblensiin ja sieltä Rostockiin. Hän sanoi, että on siinä polkemista. Sanoin, että taitaa tulla tuhat kilometriä. Hän toivotti hyvää matkaa.

Berliinissä kahvi + suklaatäytteinen viineri maksoi 2.10, lentokentällä pelkkä kahvi 2.20. Halvin pizza lentokentällä 13.50, Berliinissä 4.50.

0

.

..

...

....

matkaan.

lottorivin. Eihän sitä koskaan tiedä, jos sattuisin vielä onnistumaan.

meni yhä huonommin ja huonommin ja huonommin ja ennen pitkää koko juttu oli liian mutkikas. Saul Bellow: Sadekuningas

mukava jäädä historiaan suurena kansakunnan johtajana.

päätin keskittyä oleelliseen.

Ruotuväki lehteen. Lupasivat ystävällisesti lähettää tämänkin numeron vanhemmalle ihmiselle.

on päivän paras hetki, kun aamulenkki on takana ja edessä useita tunteja.

jyrsimiä kaatuneiden puidenlatvoja.

kohota valtionpäämieheksi valtion päämiesten joukkoon.

Mustarastas

"Olen paska. Muutaman kerran vuodessa olin tekemäisilläni tämän paljastavan havainnon, mutta luonteenomaisella tavalla luiskahdin aina kuin märkä saippua syrjään itse ydinkysymyksestä. Puolustuksekseni yritin keksiä jonkin pätevän tekosyyn."

"Vaikka minulle selostetaan kymmeneen kertaan miten ja miksi pyörä pysyy pystyssä, se on ja pysyy minulle ihmeenä, ja pyöräillessäni tunnen olevani melkein ylimaallinen olento", hehkuttaa kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen.

jo, että olinko piilottanut menneisyyteni yhtä hyvin kuin kunnon metsämies peittää tulisijansa.

eihän se mitä sanotaan, saa koskaan olla pääasia, vaan sinänsä yhdentekevä materiaali, josta esteettinen luomus on koottava leikkivän ja levollisen ylivoimaisesti. Thomas Mann (1875-1955)

jälkeen kun henkikään ei enää pihise, ei kivillä, joita olen keräillyt eri puolilta maailmaa, ole mitään merkitystä, kivet jotka lämpenivät taskuissani, kivet jotka toin mukanani kotiin. Kivet, joita on kerätty Afrikan, Aasian ja Amerikan mantereiden rannoilta, vievät ajatukseni oleskeluihin, tilanteisiin, vieraisiin elintapoihin, maailman moninaisuuteen.

valitsi suunnan kiinnostuksen mukaan.

takia ihmiset suostuvat katsomaan tv-tä ja jopa maksamaan siitä? Sen takia että ihmiset ovat luonnostaan idiootteja, luonnostaan vätyksiä, luonnostaan arkoja raukkoja. Henry Miller Kauriin kääntöpiiri (1939)

tärkeä solmukohta on jäljellä, se jossa tarinat ikään kuin sulautuvat yhteen kahden eri päähenkilön tutustuessa toisiinsa ja ystävystyessä. Kjell Westö

vakuuttaa, että ensimmäiset kymmenen vuotta menivät hyvin. Töitä riitti. Mutta sitten tuli tuo 2009 lama ja alamäki alkoi. Puhelin ei soinut, juoksevat kulut erääntyivät. Että revi siitä sitten.

varmaan harmitti, kun oli tälle tielle tullut lähteneeksi.

kirjoista oli Moravian (1907-1990) Keskipäivän aave . Siinä Riccardo Molteni on ryhtynyt elokuvakäsikirjoittajaksi. Tie on alussa viivasuora ja erinomainen, mutta rappeutuu myöhemmin syvien kuoppien kokoelmaksi.

vievät enemmän tilaa.

tekee tutkimuksiaan.