XII Hattenheim 83 km

Edellisellä leirialueella meitä oli kolme soolopyöräilijää. Aloitan
siitä hollantilaisesta miehestä, koska hänen tarinansa tässä
kupletissa on selkein ja yksinkertaisin. Hän oli matkalla siskoaan
tapaamaan johonkin lähialueelle, olisi perillä muutaman päivän ja
polkisi takaisin kotiinsa Hollantiin. Toista miestä kuvaa ehkä
parhaiten se, että hän haki paljaine länkisäärineen kattilaansa vettä.
Telttaa pystyttäessään hänen varjonsa näkyi valkoisen sisäteltan läpi,
kun ulkotelttaa ei ollut vielä laitettu sisäteltan päälle. Hän ei
paljoa puhunut syystä tai toisensa. Sen verran sain vain selville,
että hänkin oli matkalla Pohjois-Saksaan kuten minäkin.
Aamulla herätessä satoi. Tiesin illalla selkenevän, siksi en pitänyt
kiirettä. Teltassa maatessani alkoi kuulua telttatikkujen kilinää.
Katsoin teltan ovenraosta ja siellähän se kattilamies kääri telttaansa
pussiinsa. Minä tulin kakkoseksi. Hollantilainen rehdisti toivotti
hyvää matkaa. Toivotin meille hyviä ilmoja.