On The Road

Saavuttuani kaupunkiin päätin syödä kunnolla. Menin leirintäalueelle. Pystytin teltan, kävin suihkussa. Ajoin takaisin keskustaan. Katsoin läpi kaikki ravintolat. Valitsin aasialaisen, jota paikalliset tuntuivat suosivan. Ulkona alkoi sataa. Kun olin syönyt ja sade vähän helpottanut, ajoin parin sadanmetrin päähän italialaiseen jäätelöbaariin jälkiruoalle. Tilasin vohvelin jäätelöllä ja kermavaahdolla kuorrutettu suklaakastikkeella ja kahvin. Ruoka oluineen 8e ja vohveli 3.20e + kahviannos 3e. -- terv. Lauri

Kysyin camping-alueen pitältä, vanhemmalta rouvalta, että voisiko täällä pestä ja kuivattaa koneella pyykkiä? Hän vastasi, että kyllä se onnistuu. Olin jo lähdössä, mutta palasin vielä kysymään, että onko teillä pesupulveria? Nainen otti paperipussin ja lähti hakemaan omalta puolelta. Hän tuli takaisin nestemäisen pesuainepussin kanssa ja käski kaataa siitä. Vastaavassa tilanteessa Tanskassa minulle yritettiin kaupitella kahden kilon OMO-pesuainetta. Silloin pursotin pyykkien päälle ns. waskepastaa. -- terv. Lauri

Saapuessani leirintäalueelle näin siellä asuntovaunujen lisäksi kaksi telttaa. Sanoin alueen pitäjälle, kun hän alkoi näyttää minne voin telttani laittaa, että näin tullessani kaksi telttaa, joiden lähelle voinen telttani pystyttää. Teltoissa yöpyi kaksi miestä, jotka olivat lähteneet pyöräretkelle. Toinen miehistä oli isämäinen toimenmies, toinen uneksija. Toimenmies käänsi illalla pyöränsä nurinpäin ja jollakin tavalla huolsi ja rasvasi pyöränsä keskiötä. Uneksija istui kauempana puutarhatuolilla ja katseli huoltotoimenpiteitä. Sitten hän nosti tuolinsa pyörän toiselle puolelle ja avusti pyörän pystyssäpitämisessä. Aamulla kun heräsin toimenmies tepasteli jo hermostuneena pyöräilyasu päällä valmiina lähtöön. Uneksija vielä nukkui, mutta heräsi kohta toimenmiehen pakkailutoihuihin. Kun olin saanut kamani kasaan ja lähdössä, toimenmies kasasi vielä telttaansa ja uneksijan teltta oli vielä pystyssä. -- terv. Lauri

Ennen rajanylitystä vaihdoin tanskalaiset hilut huoltoasemalla viiteen kuuteen tanskalaiseen wieneriin. Samanlaisia ne ovat Tanskassa kuin muuallakin. Murotaikinaan tehtyjä ja hilloa tai creemiä keskellä. Scheslewissä kävelykadulla näin ihmisiä pitkän jonon. Laitoin pyörän varjoisaan paikkaan ja menin penkille istumaan. Kun jono kävi vähän lyhemmäksi menin siihen. Kuuntelin ja katselin tarkasti mitä ihmiset tiskillä sanoivat ja yritin sanoa samoin. Sain mukaani "Mittnemen" herkullisen ruoka-annoksen lihakastiketta, perunoita ja kurkkusalaattia. Talutin pyörän Tuomiokirkon "Dom" puistoon, otin etulaukusta aiemmin Lidlestä ostamani oluen ja söin puistonpenkillä. Laitoin kuoret roskikseen ja jatkoin matkaani. Tutkiessani vääriin suuntiin käännettyjä pyöräilijöille tarkoitettuja tienviittoja, siihen ilmestyi nuori poika kilpapyörällä, pyöräilyasussa, pyöräilijän lippalakki päässä ja peräkärry tavarat pressun alla. Hän sanoi tulevansa Köpiksestä ja olevansa matkalla Hamp

Ennen rajanylitystä vaihdoin tanskalaiset hilut huoltoasemalla viiteen kuuteen tanskalaiseen wieneriin. Samanlaisia ne ovat Tanskassa kuin muuallakin. Murotaikinaan tehtyjä ja hilloa tai creemiä keskellä. Scheslewissä kävelykadulla näin ihmisiä pitkän jonon. Laitoin pyörän varjoisaan paikkaan ja menin penkille istumaan. Kun jono kävi vähän lyhemmäksi menin siihen. Kuuntelin ja katselin tarkasti mitä ihmiset tiskillä sanoivat ja yritin sanoa samoin. Sain mukaani "Mittnemen" herkullisen ruoka-annoksen lihakastiketta, perunoita ja kurkkusalaattia. Talutin pyörän Tuomiokirkon "Dom" puistoon, otin etulaukusta aiemmin Lidlestä ostamani oluen ja söin puistonpenkillä. Laitoin kuoret roskikseen ja jatkoin matkaani. Tutkiessani vääriin suuntiin käännettyjä pyöräilijöille tarkoitettuja tienviittoja, siihen ilmestyi nuori poika kilpapyörällä, pyöräilyasussa, pyöräilijän lippalakki päässä ja peräkärry tavarat pressun alla. Hän sanoi tulevansa Köpiksestä ja olevansa matkalla Hamp

Aabenraan pikkukaupungissa sain seurata tanskalaisten tyylikkyyttä. Näin kaksi kebab-ravintolaa, jotka eivät tyylikkyydellään ollenkaan siltä näyttäneet. Ja toisessa vielä naismyyjä yksin palveli jonoksi asti venyvää asiakaskuntaa. Tuntui siltä, että kävelykadulla kaupaksi kävi kaikki mikä vain tyylikästä oli ja jos siinä sen lisäksi oli jotain muuta pientä jännää, niin aina parempi. Minkään tekniikan viimeisen sanan ei sen tuotteen täytynyt olla. -- terv. Lauri

Sade yllätti. Tässä leiriytymisessä mies tarjosi vaihtorahana kahta viidenkruunun reikäistä kolikkoa. Tajusin heti, että tällaisella rahalla suihku toimii. -- terv. Lauri

Sä ajat, ajat, ajat ja ajat. Ja sitten se löytyy, tämän matkan kohokohta, kuin kirjasta, josta kolme neljännestä on luettu. Se saa sinut lukemaan kirjailijan koko tuotannon. Löysin sen sattumalta. Lähdin ajamaan Silkeborgista Horsensiin. Tulin Virklundin kylään. Kävin aamukahvilla. Koululaiset menivät kouluunsa. Kello soi. Jatkoin matkaani. Tuli reitti 13. Valtatien ali menevä tunneli. Oli 60 km pitkän radanpohjan alkupäässä. Junaliikenne oli lopetettu 1969. Juna oli ajanut tästä 70 vuoden ajan. Kymmenen vuotta sitten radan pohja oli asfaltoitu pyöräilijöitä varten. Saattoi nähdä sen valtavan työn, joka leikkauksissa, pengerryksissä, soiden ja vesistöjen ylityksissä oli nähty. -- terv. Lauri

Silkeborg tuli kuin varkain. Yhtäkkiä oli joen rannalla, jonka molemmin puolin ihmiset viettivät sunnuntai-iltapäivää. Etsin leirintäaluetta. Ensimmäinen mummeli, jolta kysyin, ei osannut vastata. En tiedä oliko kaikki kotona. Toinen neuvoi retkeilymajaan, josta sain kartan tänne. Kysyin respan tytöltä suihkuista. Hän sanoi, että viiden kruunun kolikoilla toimii. Katsoin kukkarostani, että minulta sellainen löytyi. En viitsinyt ruveta etsimään lankaa, johon olisin kolikkoni sitonut. Summa oli kuitenkin loppujen lopuksi niin pieni. -- terv. Lauri

Skiven camping löytyi tietä kysymällä. Laitoin pyörän nojaamaan puuaitaa vasten. Otin kypärän pois, ajolasit ja hanskat. Laitoin kypärän hihnasta runkoon roikkumaan ja kypärään laitoin lasit ja hanskat. Laitoin etulaukusta kaulakukkaron kaulaani roikkumaan ja astuin sisään maksamaan. Ovi aukesi sisäänpäin, toisin kuin Suomessa. Maksettuani kysyin neitokaiselta, että kuinka suihku toimii. Hän sanoi, että se on free. En voinut siis kokeilla narureikäkolikkosysteemin toimivuutta. -- terv. Lauri

Tässä paikassa saikin jo valita telttapaikan mistä halusi. Suihkussa kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että joku oli jättänyt suihkuaikaa käyttämättä, ja sain näin pestä itseni ilmaiseksi. Mietin, että koska Tanskan kahden ja viiden kruunun kolikoissa on reikä keskellä, että voisiko niihin laittaa langan ja vetää pois automaatista. Ehkä tästä syystä isoimmissa kolikoissa ei ole reikää. -- terv. Lauri

Tällä leirintäalueella ei ole mitään turhia hienouksia. Kahdella kruunulla saa kahden minuutin suihkun. Se on helppo muistaa ja toteuttaa. Kun tulin tänne, oli hyvin hiljaista, sillä isäntäväki vietti siestaa 11-16. Klo 16 vanhempi mies otti minut vastaan. Hän kaivoi pöydänalta alueen kartan, johon telttapaikat oli numeroitu. Hän pyysi minua valisemaan paikan. Valitsin. Mutta en voinut sitä ottaa, koska se oli autopaikka. Pyysin häntä valitsemaan, koska en tiennyt mitkä ovat autopaikkoja. Hän kehotti minua menemään ulos valitsemaan. Sanoin, että en voi, koska en tiedä niitä autopaikkoja. Hän valitsi sen legendaarisen 69:n. Väkeä alkoi lapata sisään. Hän pyysi minua palaamaan tunnin kuluttua kun saisi tämän härdellisuman selvitettyä. Menin pystyttämään telttani sille osoitetulle paikalle. Kun sitten palasin tunnin kuluttua, oli kaikki valmista. -- terv. Lauri

Laittaessani pyörää nojaamaan receptionin betoniseinää vasten, sisältä tuli nainen, joka toivoi, että siirtäisin pyöräni pyörätelineeseen. Kysyin, että miksi? Hän sanoi, että seinä menee rikki. Oli siinä toisessa päässä tosin muutama lasiruutu. Hän sanoi, että pyörätelineissä on tilaa. Sanoin, että pyöräni on niin raskaalla kuormalla, ettei sitä voi pyörätelineeseen laittaa. Hän toisti vielä toiveensa. Laitoin pyörän nojaamaan puutarhapöytään. Sain naiselta eräänlaisen siruavaimenperän, johon hän latasi 20 kr suihkuaikaa, josta maksaisin sen verta huomisaamuna kuin käyttäisin. Sanoin, että lähden aamulla jo klo 7. Hän sanoi, että siinä tapauksess minun täysi käydä suihkussa ennen klo 20, koska ennen sitä kellonaikaa voisin maksaa jo tänään. Tein niin, hän otti avaimen minulta pois, enkä päässyt iltatoimilleni kumpaankaan vessaan. Pesin hampaani taivasalla ja kusaisin karavaanarin auton taakse. -- terv. Lauri

Tuolla Saksan puolella aamukahveista muodostui oikein tapa, jota odotti. Viimeksi kun vuoroani odotin, edessäni oli mummeli, joka unohti ostoksensa tiskille lähtiessään jo rollaattorilleen, seuraava mummeli osti oikein kuudet leivonnaiset, kolmea erilaista, jotka pakattiin leivoslaatikkoon. Niiden leivonnaisten päälle, jotka sotkivat, laitettiin päälle pieni sellofaanipala. Ja syytä olikin, sillä mummeli tunki leivoksensa kangaskassiinsa. Kolmantena jonossa oli motoristi, joka osti 5 tarjoussämpylää 1,25. Hän avasi nahkapuseronsa vetoketjua ja työnsi sämpyläpussinsa sinne. -- terv. Lauri

Tienviitat pyöräilijöille on täällä erinomaisen hienosti hoidettu. Esimerksi käy eilinen ajoni. Minun piti päästä Klanxbüllin rautatieasemalle, koska se on viimeinen paikka Saksan puolella, josta pääsee Syltiin. Huoleni sen asian suhteen haihtuivat jo 25 kilometriä ennen määränpäätäni, sillä niin kaukana Klanxbüllistä näin ensimmäisen viitoituksen sinne. Kateeksi ei käynyt keväällä sitä saksalaisryhmää, joka pyörillä tuli Vuosaaren uuteen satamaan. He olivat matkalla ystävyyskaupunkiinsa Hyvinkäälle. Pyörätie kyllä löytyi ja kyltit Mellunmäkeen ja Vuosaareen, mutta ei viitan viittaa sen paremmin Helsingin keskustaan, Tikkurilaan tai Lentoasemalle. Kuitenkin meillä on henkilöitä, jotka työkseen näitä asioita hoitavat. -- terv. Lauri

Päivä alkoi ihan tavallisesti, naapuri kilisteli ja kalisteli tavaroitaan. Hän siis pakkasi ja oli lähdössä. Toinen naapuri, nuorimies Hampurista nukkui vielä. Hänellä oli pari viikkoa aikaa ja hän oli menossa Tanskaan pyöräilemään. Minäkin aloin pakata, ensin teltan sisällä ja sitten ulkona. Kömmittyäni ulos teltasta sanoin telttaa purkavalle miehelle morgen. Vein vessan avaimen vaahtosammuttimen laatikkoon, jonne se piti jättää. Purin teltan ja kasasin tavarat pyörään. Naapuri oli lähtövalmis ja sanoi suus. Hän käveli pyöränsä kanssa ulos portista ja minä perässä. Ajettuani muutaman satametriä, näin ilokseni, että siinä oli avoinna oleva Backerei. Olin luullut niiden olevan kiinni näin lauantaiaamuisin. Ja siellähän se naapurini oli aamukahvilla. Hän kertoi olevansa vain viikon reissulla ja ajavansa Kielin kanavaa Kieliin ja sieltä takaisin kotiinsa Bremeniin. Hän kertoi polkeneensa St. Jakob's roadin Espanjassa ja Eurooppatie R1:n Pariisista Prahaan. Ensi kesänä hän aikoi polkea

Ajelin ihan tavalliseen tapaan, kun pellolta eteen ilmestyi kissa iso hiiri suussa. Kissa juoksi saalis suussa pihapiiriinsä. Kun se saapui pihaan, pienempi kissa hyökkäsi iloissaan saaliin kimppuun, mutta ei tullut kuuloonkaan, että vanhempi olisi antanut hiiren nuoremmalle leikittäväksi. Hän vei sen hiirensä talon portaille tai mihinkä vei kaikkien ihailtavaksi. Nuorempi saisi vasta isona leikkiä hiirellään. Tällaisia tekokissoja ei ole vielä kehitetty, mutta kehitys on menossa tälläkin alalla valtavin harppauksin eteenpäin. Nyt on jo kehitetty kissa, joka juoksee saalis suussa. Ja toinen pienempi, jonka voi ohjata tämän suuremman kimppuun, mutta tästä pienemmästä ei tule koskaan isompaa. Se ei tule koskaan ajattelemaan, että kun minusta tulee iso tai ajattelemaan ylipäätään. -- terv. Lauri

Hampurin rautatieaseman kirjakaupasta löysin vielä Bikelinen karttakirjan Hampuri-Sylt. Hampurista camping-alueelle kysyin kahdelta ihmiseltä, että onko täällä campingiä. Molemmat vastasivat, että keine anung. Säikähdin jo, että olin tullut siihen länteen, jota itäsaksalaisillekin oli kaupattu, mutta joka heitä ei enää kiinnostanut. -- terv. Lauri

Lähestyin ensimmäistä pyöräkauppaa varovaisesti. - Guten Tag. Haben Sie Luft? Miesmyyjä sanoi, että kompressorin letku on sen verta lyhyt, että täytyy tuoda pyörä sisään liikkeeseen. Hakiessani pyörää , hän jo veti ilmapumpun letkua liikkeen puolelle. Hän ajatteli ääneen, että minkälainen venttiili pyörässäni on ja haki sopivan adapterin. Toisella kädellä hän puristi rengasta ilmaa siihen laittaessaan. Vaikutti siltä, että hän tunsi oikean rengaspaineen mittariin vilkaisematta. Ja sitten asiaan. Olin rikkonut poljinkampieni alumiinikierteet niitä väkisin väärille puolille ruuvatessani. Mies irrotti polkimen ja näytti ruuvin pohjassa olevaa R-kirjainta, jota en ollut huomannut. Hän haki toisesta huoneesta kaksi käytettyä poljinkampea ja valitsi niistä paremman ja kiinnitti sen pyörään. Toiselle rataspuolen kammelle hän ei voinut mitään. Kuin kiitokseksi ostin häneltä uuden Schalbe Marathon Plus renkaan, jonka hän heitti vielä taakse. Kaiken kukkuraksi hän rihlasi vielä sen takapyörän, j

Elben rantoja hyväilee näin lomakuukautena aina vaan suurempi joukko saksalaisia pyöräilijöitä. Heidät tunnistaa jo kaukaa pyörälaukuista. He täyttävät reitin varrella olevat kaupungit, joihin he poikkeavat kuin erämaan kulkuri syömään, juomaan ja levähtämään. Kohta he taas ovat valmiita jatkamaan urakkaansa. Kohdatessa jos heitä tervehtii, he tervehtivät takaisin. Jos poikkeat tien sivuun ja olet palaamassa väylälle, he kysyvät, onko kaikki OK. Heitä on kaiken ikäisiä. Joku teini-ikäinen poika voi ajaa sarviinsa nojaten ja ajatella, että kun hän tulee isoksi, ei hän ainakaan äänestä päättäviin elimiin näitä fillaristeja, mieluimmin hän laittaisi kotikaupunkinsa mukulakivikadut kuntoon. Mutta hän jää mielipiteineen siihen pieneen vähemmistöön, joka ei saa ääntään kuuluviin. Autokauppias varmaan luuli 20 vuotta sitten, että nyt tämä monikymmenmiljoonainen kansa haluaa nauttia elämästä ja ostaa kunnon länsimaisen auton, mutta toisin kävi. Vaikka he fillaroidessaan olivat kohdanneet uupum

Alkumatkasta ajettuani jonkin matkaa Berliinin Mauer Wegia pitkin poikkesin Rewe-tavaratalon pullatiskille kahville. Siinä juodessani, osti yksi mummeli itselleen yhden voisarven, joka laitettiin pussiin. Kaupan ovella hän vielä kohtasi toisen, jolle toivotti huomenet. -- terv. Lauri

Camping-alueen respassa eteeni sattui hankala miesasiakas, joka ei osannut kieliä, eikä hoksottimissakaan tainnut olla hurraamista. Nyt ymmärsin paremmin respan naista, joka tuskaantuneena melkein tasan vuosi sitten opetti minulle kädestä pitäen hankalaa portin avainta. Mies ei siis osannut saksaa sen paremmin kuin englantiakaan. Hän halusi mennä illa Berliinin keskustaan bussilla ja mieluimmin suoraan. Hän halusi tietysti tietää bussin numeron ja mihinkä suuntaan se menee. Hänen oli miltei mahdotonta käsittää, ettei täältä päässyt suoraan bussilla keskustaan, vaan pitäisi mennä bussilla Spandauhun ja vaihtaa siellä metroon. Ja sitten seurasi avainshow. Portti sulkeutuisi kymmeneltä, ja portissa oli konstikas avain. Resepsuunin lähti miehen ja avaimen kanssa portille opettamaan avaimen käyttöä. Avain piti työntää avaimenreiän läpi ja sulkea siten toiselta puolelta. Andrew varmaan muistaa, olimmehan yöpyneet täällä joitakin vuosia sitten, kun Oliver oli pieni. 17 päivä hän menee yläaste

Ennen check-iniä kuvausryhmä oli lähdössä Maarianhaminaan kolmeksi päiväksi kuvaamaan jotain lomaohjelmaa, joka tulee syksyllä ulos. Kuvauksen kohde, kuusissakymmenissä, ihan kohta eläkkeelle jäävä opettajannäköinen nainen haki takeaway kahvin ja söi särpimensä pussista. Reppu oli selässä ja uudehko paripyörälaukku lattialla, kun hän sitä aamiaistaan istuvaltaan söi. Tyhjän pullapussin hän rypisti ja viskasi roskikseen. Kahvia oli mukissa vielä jäljellä, mutta hänen oli suoriuduttava siitä ennen turvatarkastusta. Voi tätä onnea. -- terv. Lauri