On The Road

olisi kyllä halunnut muuttaa isäntäväen mukana uudisrakennukseen, mutta hän joutui vanhainkotiin.

Joonas pääsisi vertaisryhmään työstämään menetyksiään.

Nainen kertoi, että hänen kotitalossaan oli asustellut yksi Evakko-Joonas. Antti Tuuri oli kuulemma häntä pitkät pätkät haastatellut ohi kulkeissaan. Haastattelutilanteessa Joonas oli mennyt sohvalle maata, koska silloin hänen aivonsa toimivat paremmin. Antti ei kirjoittanut mitään ylös, vaan vain kuunteli. Kuinka se oli mahdollista, että ilman nauhuria tai ylöskirjaamista pystyisi kaiken kertomaan, niin kuin Joonas sen kaiken oli kertonut. Antti oli kertonut, että hän näki kaiken hahmoina, ettei hän siinä mitään nauhureita ja kyniä ja papereita tarvinnut, että hän vain kuunteli ja aivot kirjasivat kaiken synapseihinsa. Ja kun hän sitten kotoona kirjootti, kaivoi hän "nauhurinsa" esiin ja laittoi paperille. Ja jos siitä jotain jäi pois. Ei se ollut niin oleellista. Joonas oli joutunut ensin evakkoon Joensuuhun ja kun siellä oli talo pommituksissa pommitettu, oli hänet heitetty jostain syystä Parkanoon. Hänellä oli ollut myös hetken aikaa kylän kaunein nainen, mutta hän oli s

Rostock in satamaterminaalissa tapasin ikäiseni motoristipariskunnan, joka oli käynyt Kotkanpesässä . Nainen täytteli jotain asiakastyytyväisyyslappuja ja sanoi olevansa kiinnostunut kaikenlaisista kyselyistä ja kokeista. Sen näki myös hänen käsialastaan. - Kokeet ovat tosi hauskoja, hän sanoi. Hän oli rakastanut jopa oppikoulun pääsykokeita. Kun hän sitten kokeiden loputtua toisena päivänä palasi kotiin, äiti oli huolestuneena katsonut ikkunasta. Tyttö ei juossutkaan ja pomppinut omaa sukunimeään kantavaa mäkeä alas tavalliseen tapaan, vaan käveli pää riipuksissa. Äidit ovat oppineet tulkitsemaan lastensa pään asennosta ja askeleen tahdista mielialat. Tyttö oli siis ilmeisen alakuloinen. Äiti jo ehti luulla, ettei tyttö pärjännyt kokeissa. Äiti erehtyi, tyttö oli apeana, koska kaksi päivää hauskoja kokeita oli takana. Vieläkin hän muisti sen kivan sanojen täydennystehtävän, jossa aiheena oli Salama-Santeri.

Bützow Ihmisen muisti on vähän kuin muistikortti, vaikka 8GB. Mutta on niissä myös eroja. Ihmisen muisti osaa unohtaa, mutta myös palauttaa mieleen takaisin, siihen ei 8GB:n muistikortti pysty. Kun nyt ensi keväänä saavun Bützowiin, tiedän että olen kulkenut tästä läpi polkiessani naapurin kanssa Rostockista Berliiniin viisi kuusi vuotta takaperin alkukesästä. En ole varma yövyimmekö siellä Bützowin camping-alueella, mutta arvelen, että niin todennäköisesti teimme. Kun nyt sitten lähestyn tätä seutua, muistiini palautuu paikka, onko se tuttu, ja samalla voi tulla mieleen myös joitakin muita yksityiskohtia. Tällaista toimintaa ei 8GB:n muistikortti koskaan tee. Se, joko muistaa tai sitten ei, se ei valikoi, eikä palauta vanhoja muistoja mieleensä.

Schwerin on sen verran iso kaupunki, että sieltä varmaan löytyy kunnon konditoria, josta saa kahvit ja omenatortut. -Ein kaffe und Appfeltarte, Bitte. - Kanne oder Tasche, ohne Sahne oder mit Sahne. Ja sieltä sitten pohjoiseen Schweneriner Seen länsirantaa. Sieltä Seehofista pitäisi löytyä camping-alue. Ja kun siellä sitten aamulla herään mukavasti kun nouseva aurinko lämmittää teltan poskea, niin minusta voi hetken tuntua siltä, että olen taivaassa. Mutta Solzenitsyn sanoo, että Lauri-kulta, ei tämä ole taivas, olet noussut vain Ensimmäiseen piiriin.

Hamburg-Rügen punainen viiva Jatkan Zarrentinista matkaa pohjoiseen Kneeseen asti ja sieltä Roggendorfin kirkon ohi koilliseen. Saavun Hamburg-Rügen reitille, jota jatkan itään Schweriniin. Tämä suunnitelma jäljittelee sitä elämää jota keväällä elän. Mitä sitten teen. Syksyllä 2009 uusi reissu jne., reissu, jossa myös on osaksi vanhaa ja osaksi uutta. Minulla on vielä aikaa.

Zarrentin on siis paikan nimi. Sinne pääsee kun lähtee Lauenburgista pohjoiseen ja kääntyy Büchenista oikealle ja jatkaa siitä itään Testofin kautta kunnes tulee Zarrentiniin, joka sijaitsee Schaalseen etelärannalla. Siellä vasemmalla alhaalla rannalla on se savustamo, josta saa savukalatäytteisiä sämpylöitä ja kahvia ja olutta. Haluaisin siellä poiketa joka kesä. Viimeksi jo kypsään ikään ehtinyt motoristijengi päräytti paikalle. He jättivät pyörät mäenpäälle ja kävelivät mäen alle nauttimaan savustamon antimista. Zarrentinista matka jatkuisi Kneesen kautta pohjoiseen Dechowiin, josta kääntyisin itään. Schweriner See on ehkä liian kaukana majoittumista ajatellen.

Hamburg-Rügen Suunnittelin kevään 2009 matkaa. Ajaisin Hampurista itään Lauenburgiin (Elbe). Sieltä kääntyisin pohjoiseen ja tulisin Ratzeburgiin. Kaupunki sijaitsee Ratzeburger Seen eteläpäässä. Olin ollut siellä edellisenä syksynä. Se kaupunki vähitellen palautui lihaksi ja vereksi muistissani. Olin siellä Ratzeburger Seen saaressa Inselstadt syönyt pizzan ja katsellut keski-ikäistä pariskuntaa, joka siinä joi oluitaan. Sieltä jatkoin infopisteeseen, josta kysyin lähintä camping-aluetta. Minut neuvottiin pohjoiseen Ratzeburger Seen länsirannalla. Paikan nimi oli Bucholz, jossa sitten yövyinkin. Seuraavana päivänä jatkoin siitä pohjoiseen kohti Lyypekkiä ja vielä eilen muistin törmänneeni siinä vaiheessa mieleenpainuvan hyvään savukalakahvilaan. Vielä eilen muistin niin, että se paikka oli seuraavan järven eteläpäässä.- Jos ei se sitten ollut jo edellinen paikka. Sen voisin selvittää karttojen avulla ja varsinkin sen kartan, jonka avulla silloin suunnistin. Se kartta oli Deutsch-Deuts