On The Road

Nyt sai olla ontsu.

lattia loisti kuin Naantalin aurinko.

kassalla kysyin naapurinrouvalta, että mitä kuuluu? Hän vastasi, että arkea.

7A:han Kyllikinportin pysäkillä. Olin ottanut rikkonaiset sukseni mukaan siteiden takia. Nousin pois Päijänteentiellä ja lähdin kävelemään Hämeentietä pohjoiseen ratikkatallien ohi. Eurantien kulmassa kysyin nuorelta parilta, että missä Sporttidivari on? Nuorimies vastasi, että ensin vasemmalle ja sitten kadun yli ja siellä se on. Kävelin kuitenkin liian paljon vasemmalle Sturenkadun puolelle, ylitin Sturenkadun ja kysyin sieltä toiselta autosta nousevalta pariskunnalta, että missä se Sporttidivari on? Nainen ei tiennyt, mutta toisella puolella autoa seisova mies vastasi kuullessaan kysymykseni, että tästä vaan Sturenkadun ja Hämeenkadun yli ja siellä se on tai on ainakin on ennen ollut. Tein näin ja sieltähän se löytyi. Perällä oli seinällinen käytettyjä suksia. Myyjä etsi edelliselle asiakkaalle sopivia sauvoja ja kun ne löytyivät, hän palveli minua. Sanoin, että tällaiset pitäisi löytyä ja näytin mukanani olevia suksia. Hän haki takaseinältä Fischerit ja ostin ne. Kassalla ei käynyt

aikaa olisi ollut, olisin voinut katsoa Sporttidivarin osoitteen netistä, kirjoittamalla googleen sporttidivari. Sitten olisin voinut hakea reittioppaan googlella, olisi se varmaan HKL:nkin sivuilta löytynyt. Siihen olisin voinut kirjoittaa Leankatu 4 lähtöosoitteen ja Hämeentie 95 päätösosoitteen ja katsoa mitä se ehdottaa. Se olisi ehdottanut kävelyä Kyllikinportille ja hyppäämistä 7A:han, jäämistä Hattulantiellä pois ja kävelemistä Hattulantietä koilliseen 0,5 km, jolloin saapuisin perille.

siinä auttanut muuta kuin palata kotiin. Lisäsin yhden välipuseron, otin hattuhyllyltä rahapussin ja matkalipun ja lähdin kohti Sporttidivaria .

muutaman sata metriä, oikea sukseni katkesi takaa pienen töyssyn kohdalla.

Yhtymäkohta oli tyytyväisyys olemassa olevaan järjestykseen ja sen tarjoamiin etuihin - ja pettymys siihen, että järjestys alkoi murtua. 1980-luvulla NL yritti uudistua, mutta järjestelmästä oli tullut maho. Elokuussa 1991 oli vallankaappausyritys, joka johti Gorbatsovin eroon ja Neuvostoliiton luhistumiseen. Vuonna 1809 kesti runsaan viikon ennen kuin suomalaiset vannoivat uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Kolme kuukautta sen jälkeen kun NL:n lippu joulupäivänä 1991 laskettiin viimeistä kertaa Kremlin tangosta, Suomi haki jäsenyyttä Euroopan unionissa. 1995 Suomesta tuli unionin jäsen. 1809 kansakunnan poliittinen kompassi siirtyi Tukholmasta Pietariin. Nyt se siirtyi Moskovasta Brysseliin. Näkyvimmän askeleen EU:n suuntaan keskusta otti Ahon johdolla puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa Espoossa vuonna 1992. Dipolin kokouksen alla järjestetty kenttäkysely kertoi, että selvä enemmistö keskustalaisista vastusti jäsenyysneuvotteluja.

suomalaisessa reagointimallissa on lojaalin ja läheisen suhteen rakentaminen siihen valtakeskukseen, jonka uskotaan jatkossa kaikkein voimallisemmin vaikuttavan Suomen asemaan. Suomen sodan (1808-1809) jälkeen oli selvää, että Suomen kannalta tärkein valtakeskus tuli olemaan Pietari. Krimin sodan (1853-1856) jälkeen valtakeskus ei muuttunut. Vaikka Venäjä koki sodassa tappion, jäi Pietari kuitenkin Suomen kannalta merkittävimmäksi valtakeskukseksi. Mitä tehdä, jos selkeää valtakeskusta ei ole? Tällainen on Suomen tilanne itsenäistymisen hetkellä. Jotkut suomalaiset kuvittelivat Berliinin nousen Suomen kannalta keskeiseen asemaan. Mutta Saksa hävisi sodan. Sodan jälkeen monet kuvittelivat Kansainliitosta tulevan uuden valtakeskuksen. Näin ei tapahtunut. Eikä Ruotsikaan ollut 1930-luvulla kyllin vahva kelvatakseen Suomen ulkopolitiikan ankkuriksi. Maailmansotien välisenä aikana Suomi ei löytänyt selkeää ulkopuolista ankkuria. Toisen maailmansodan jälkeen tärkein Suomeen vaikut

on äkillinen muutoksen tunnustaminen. Yhtäkkiä huomataan, että paluuta vanhaan ei ole. Yleensä muutoksen tunnustaminen tapahtuu dramaattisen tapahtumasarjan seurauksena, keskellä kriisiä. Vuonna 1808 tuo tapahtumasarja alkoi Viaporin antautumisesta. Sen jälkeen kuitenkin vielä taisteltiin eri puolilla maata. Viimeinen silaus muutoksen tunnustamiselle oli Kustaa IV Aadolfin syrjäyttäminen maaliskuussa 1809. Viimeinenkin suomalainen eliitin jäsen ymmärsi, ettei Ruotsi enää valtaisi Suomea takaisin. Analyysi oli oikea. Kun kuninkaaksi nostettiin Bernadotten suvun Kaarle XIV Juhana, siirtyi Ruotsi harjoittamaan puolueettomuuspolitiikkaa, jota se on meidän päiviimme saakka harjoittanut (alliansfrihet). Vuonna 1917 dramaattinen tapahtuma oli lokakuun vallankumous. Sen jälkeen tiedettiin, ettei paluuta Bobrikovia edeltävään aikaan enää ollut. Maailma oli peruuttamattomasti muuttunut. Tämä antoi suurelle osalle poliittista eliittiä lopullisen rohkeuden ryhtyä irtautumaan Neuvosto-Venäjäst

kirjastossa. Lainasin sieltä Risto E. J. Penttilän kirjan Historian roolipeli . Siinä kirjoittaja kertoo, että sattuma on luonut paljolti kehykset, joihin me itse olemme päässeet tekemään varsinaisen maalauksen. Kansalliset toimintamallit eivät yleensä muutu kovin nopeasti. 1800-luvun jälkipuoliskolla menestyimme olemalla poikkeus Venäjän keisarikunnassa. Yhteiskuntamme oli avoimempi, modernimpi ja markkinatalousvetoisempi kuin muu keisarikunta. Myös kylmän sodan aikana Neuvostoliiton vaikutuspiirissä yhteiskuntamme oli avoimempi modernimpi ja markkinatalousvetoisempi kuin itäisen Euroopan maat. Kansallinen turvallisuutemme on parempi kuin se on ollut sitten 1800-luvun, mutta meidän on vaikea tehdä ratkaisuja siitä, miten tästä olisi mentävä eteenpäin. Tyypillistä meille on voimakas vanhan vallan puolustus ja pyrkimys palauttaa asiat murrosta edeltäneeseen aikaan. Vanhan vallan puolustus ei ole ensisijaisesti seurausta vanhan elämän ihanuudesta. Se on pikemm

oli kesytetty.

eilen ja tänä aamuna kone sitten jo pelasi ihan hyvin.

että kaksi ja puoli vuotta vanha tietokoneeni oli pimahtanut. Kone nimittäin sammui ja käynnistyi itsestään. Hain googlesta tietoa sanoilla "kone sammuu ja käynnistyy itsestään". Satuin vuoden 2008 alkupuolen keskustelupalstalle tietokone sammuu itsestään . Siellä ehdotettiin kaikenlaista ja epäiltiin... Olin eksyksissä kuin henkilö Volter Kilven romaanissa Alastalon salissa, jossa hän pimeässä eteisessä etsii ovenkahvaa ja lyö välillä päänsäkin johonkin. Ja kun sitten saa sen kahvan käsiinsä, ei ota uskoakseen, että siinäkös se peijakas on. Aamulla avasin tietokoneen jännittyneenä, että toimiiko se, mutta huomasin, että kone todella toimi. Vika oli ilmeisesti sähkönsaannissa, koska kun vaihdoin tietokoneen töpselin jakajaan, jossa ei juuri muita laitteita ollut, niin kone alkoi toimia. Voihan olla, että syy toimimiseen voi olla sekin, että piuha on irroitettu töpselistä ja laitettu takaisin, samalla lailla kuin modeemin kanssa minulle kerran neuvottiin tekemään ja kone toimi

Lucian seuraneito Alisa kehottaa Luciaa hylkäämään Edgardon, mutta Lucia torjuu kehotukset. Edgardo ilmoittaa joutuvansa matkustamaan Ranskaan. Ennen lähtöään hän haluaa tehdä rauhan Enrico Ashtonin kanssa. Lucia kuitenkin vaatii Edgardoa pitämään heidän rakkautensa salassa. Edgardo suostuu. Nuoret vannovat uskollisuutta ja vaihtavat sormukset kihlautumisen merkiksi (duetto: Verranno a te sull'aure") II näytös Muutamia kuukausia myöhemmin on Lucian ja Arturon hääpäivä. Normanno-veli kertoo Enricolle takavarikoineensa rakastavaisten kirjeet ja kirjoittaneensa Edgardon nimissä kirjeen Lucialle. Siinä väitetään Edgardon löytäneen toisen naisen. Kapteenin lähtiessä sulhasta vastaanottamaan Lucia saapuu uhmaten yhä veljensä suunnitelmaa. Enrico näyttää kirjeen. Lucia murtuu, ja Enrico vaatii häntä naimaan Arturon. Lucian raukkauden toivottomuudesta vakuuttunut Raimondo kehtottaa Luciaa täyttämään velvollisuutensa ("Ah! cedi, cedi!). Lucia suostuu lopulta, ja Raimondo vakuuttaa

Laboratorioalan ammattikorkeakoulun pihalla on Matti Peltokankaan veistämä taideteos Kallioaurinko. Se on veistetty suoraan kallioon, jolla rakennus seisoo. Taiteilija on tehnyt koko veistotyön itse.

voin nähdä, kuinka monta lenkkiä päivässä kannattaa tehdä.

kirjan kirjastoon.

olkaa varmat siitä, ettei Kolumbus ollut silloin onnellinen, kun hän löysi Amerikan, se olisi voinut jäädä löytymättäkin. Hänen korkein onnenhetkensä oli silloin, kun kapinoiva laivaväki oli jo kääntämässä laivoja takaisin, mutta hän kuitenkin sai heidät jatkamaan matkaa.

yritti katsoa vaaran laelle, mutta oli jo sen verran hämärää, ettei hän nähnyt sitä, sen enempää kuin tulevaakaan.

Hän nukkui reppu tyynynään.