Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2009.

Autot

Kuva
vievät enemmän tilaa.

Kielentutkija

Kuva
tekee tutkimuksiaan.

Tässä

Kuva
tapauksessa suunnitelma oli selvä. Purjehtia mahdollisimman kauas itään ja katsoa mitä löytyy.

Ihmetellä

Kuva
täytyy, että mikä saa ihmisen lähtemään vapaaehtoisesti ankeisiin oloihin.

Voimme

Kuva
seurata historiallisen henkilön jalanjälkiä.

Kukaan

Kuva
ei oikein tiennyt, että mitä tulee vastaan, jos purjehtii aina vaan länteen.

Esitettyään

Kuva
suunnitelmaansa Portugalin kuninkaalle Juhana II:lle vuonna 1483 Kolumbus ajatteli, että jos suunnitelma hyväksytään, se on hyvä, ja jos ei kenties sekin on oikein hyvä.

Opettaja

Kuva
väitti, että maa on pyöreä kuin pallo. Hän selitti, että kun satamassa katsoi lähestyvää laivaa, siitä ensin näkyi masto. Kun se lähtee, käy päinvastoin. Kolumbukselle sillä ei ollut kummemmin väliä.

Genovan

Kuva
villakankureiden ammattikunnalla oli Pavia-nimisellä kujalla alkeiskoulu kankurimestareiden pojille.

Yhtäkkiä

Kuva
isä sanoi innostuneena: - Laitetaan poika kouluun. - Mitä? Äidillä oli punainen tukka ja siihen soveltuva temperamentti. - Sanoin, että laitetaan poika kouluun. - Kuka, äiti kysyi pehmeällä äänellä. - Poika. Kun hän tulee siihen ikään. - Mistä me sen sukupuolta vielä tiedämme? kysyi äiti. - Tarkoitan, että jos se tulee olemaan poika, niin laitetaan se sitten kouluun. - Mihinkä kouluun, äiti kysyi. - No tähän meidän kouluumme tietysti, isä vastasi. - Jos se sattuisi olemaan poika ja jos sillä on lukuhaluja, äiti sanoi vähän lämmiten. - Sitten hän voisi oppineena katsoa, miten pitkälle hänen loimensa riittäisivät. - Sinä ja sun loimes, äiti sanoi. - Mitäs jos se onkin tyttö? äiti kysyi.

Kolumbuksen

Kuva
isä oli kankuri. Se oli hänen elämänsä kude ja loimi. Hänelle kaikki selittyi kuteiden, loimien, kehikon ja sukkulan termeillä. Kolumbuksen äiti taas oli sitä mieltä, ettei maailma ollut tehty loimista ja kuteista. - Että minun pitikin mennä naimaan kankuri, joka luulee olevansa filosofi. Isä oli vähällä huomauttaa jotakin elämän kangaspuista, mutta pudistikin vain päätään. Lähtemiselle hän osasi antaa arvoa. Epäilysten iskiessä hän lähti. Minne tahansa. Sen piirteen Kolumbus peri.

Alusta

Kuva
alkaen Kolumbuksen elämään liittyi meren tuoksu.

Myös

Kuva
Kolumbus tunsi, että kotoisat hiiripolut kävivät turhan tutuiksi.

Seikkailua

oli myös siinä mukana, kun kesäkuussa 1899 taiteilija Hugo Simberg päätti vaihtaa maisemaa ja jättää hetkeksi kotikaupunkinsa Viipurin. Hän pakkasi laukkunsa suunnaten matkansa kohti Pietaria ja jatkaen sieltä aina Kaukasukselle saakka.

Koulussa

Kuva
muistettiin aina löytöretkien kohdalla sen syiksi mainita myös seikkailunhalu .

Tärkeätä

Kuva
oli saada arki jollainlailla katkaistua. Kolumbus lähti etsimään uutta meritietä Intiaan.

502082,702514~6

Kuva
Sivuteitä ei ole olemassakaan. Karauttalemme päätietä pelkäämättä ja täysin luottavaisina siitä, että oikeastaan muuta ei meitä varten olekaan.

Olin

Kuva
eilen retkimessuilla, jossa Poppis kertoi etelänavan valloituksestaan.

Menen

Kuva
tänään messuille tapaamaan naparetkeilijöitä.

Joskus

Kuva
harvoin käy niin, että kirjan henkilöt tulevat uniin.

Kirjojen

Kuva
henkilöt ovat lukijoille tutut.

Stieg Larsson

Kuva
kuoli sydäninfarktiin vuonna 2004 vain muutamaa viikkoa ennen ensimmäisen kirjansa ilmestymistä.

Linna

Kuva
sanoutui irti Runebergilaisesta "Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä, urhona kaadut, puolesta maas, puolestasi heimosikin." Linnan sotilaalla on oma pää. Kesti vuosia ennen kuin suomalaisen sotilaan kuvaan saatiin uusi vivahde. Tuon vivahteen antoi Antti Tuurin vuonna 1989 ilmestynyt Talvisota . Jos Runebergin nimi oli liitetty Suomen sotaan ja Linnan nimi jatkosotaan, tuli Tuurista kerralla talvisodan merkittävin tulkki. Linna ei osallistunut Talvisotaan, koska oli siihen vielä liian nuori. Sen sijaan jatkosota oli se, josta hänellä oli omakohtaisia kokemuksia. Talvisota ei hyökännyt Linnan synnyttämää sotilaskuvaa vastaan, mutta kirjailija ei myöskään tuntenut tarvetta käydä taistelua Runebergiä vastaan. Pikemminkin kyseessä oli näiden kahden sotakuvauksen välinen synteesi, kirjoittaa Risto E.J. Penttilä kirjassaan Historina roolipeli (2006). Kirjan pohjalaiset päähenkilöt muistuttavat Linnan henkilöitä epäluottamuksessa, jota he tuntevat herroja kohtaan. Samalla

Madame Butterfly

Kuva
II näytös 1. kohtaus Kolme vuotta on kulunut ja geisha Cio-Cio-San odottaa luutnantti Pinkertonin paluuta. Kilpakosijalle Cio-Cio-San antaa rukkaset. 2.kohtaus Pinkerton tulee vaimoineen paikalle. Butterflyelle selviää koko karmea totuus. Madamen esittäjän vaihtuminen ei haitannut, kun esitys oli niin mahtava. Näin kirjeenkantajassa harmaan eurooppalaisen miehen ja kilpakosijassa voimakkaan verevän japanilaisen kulttuurin. Näiden kahden väliin, oli Butterfly ajautunut. Hänen asunsa toisessa näytöksessä hienosti kuvasti tätä sielullista epätietoisuutta.

Hyvä

Kuva
kirja ravistelee lukijaansa.

Yritin

Kuva
nähdä elämänkulkuni uudesta näkökulmasta.

Hänellä

Kuva
ei ole kännykkää, mutta joskus hän joutuu sitä käyttämään.

Kysymys

Kuva
on siitä, miten suunnitelmia pannaan aikajanalle.

Don Quijote

Kuva
D.Q. tiesi mikä oli oikein, ja hän oli valmis taistelemaan sen puolesta.

Käväisin

Kuva
Ristolantiellä uutta laattiaa ihastelemassa.

Hän

Kuva
oli löytänyt oman alansa ja elementtinsä.