III Lenzen, 119 km

Elben rantoja hyväilee näin lomakuukautena aina vaan suurempi joukko
saksalaisia pyöräilijöitä. Heidät tunnistaa jo kaukaa pyörälaukuista.
He täyttävät reitin varrella olevat kaupungit, joihin he poikkeavat
kuin erämaan kulkuri syömään, juomaan ja levähtämään. Kohta he taas
ovat valmiita jatkamaan urakkaansa. Kohdatessa jos heitä tervehtii, he
tervehtivät takaisin. Jos poikkeat tien sivuun ja olet palaamassa
väylälle, he kysyvät, onko kaikki OK. Heitä on kaiken ikäisiä. Joku
teini-ikäinen poika voi ajaa sarviinsa nojaten ja ajatella, että kun
hän tulee isoksi, ei hän ainakaan äänestä päättäviin elimiin näitä
fillaristeja, mieluimmin hän laittaisi kotikaupunkinsa mukulakivikadut
kuntoon. Mutta hän jää mielipiteineen siihen pieneen vähemmistöön,
joka ei saa ääntään kuuluviin.
Autokauppias varmaan luuli 20 vuotta sitten, että nyt tämä
monikymmenmiljoonainen kansa haluaa nauttia elämästä ja ostaa kunnon
länsimaisen auton, mutta toisin kävi. Vaikka he fillaroidessaan olivat
kohdanneet uupumuksen, sateen ja vastatuulen, se kaikki jollain tavoin
veti heitä puoleensa. He eivät voineet unohtaa niitä hetkiä, kun
viinitarhan isän tarjosi heille ruoat ja viinilasin, joka oli
puristettu joen vastapäisen rinteen rypäleistä.

--
terv. Lauri