X Miltenberg 87 km

Nurmikon toisella laidalla viittoili mies, joka ilmeisesti tarkoitti
sitä, että kyseiseen suuntaan oli syytä mennä, mikäli tänne
leirintäalueelle mieli leiriytyä. Menin kyseiseen suuntaan. Siellä
mies ajoi nurmikkoa. Kun lähestyin häntä, hän pysäytti koneen, nosti
korvasuojaimet sarviksi päähän ja osoitti suurta puuta (grosse baum),
jonka oksien alle voisin telttani pystyttää, että jos sattuisi yöllä
satamaan ei teltta kastuisi. Mies sanoi, että frau tulisi rahastamaan,
kun olisin saanut teltan pystyyn. Kun olin saanut teltan kasattua,
menin vessaan. Tutkin rakennusta löytääkseni suihkun. Yhden osaston
valkoinen lukituksen ilmaisin oli puoleksi punaisella, mutta ovi ei
auennut, kun nupista vedin. Vasta myöhemmin tajusin, että se
ruohonleikkaaja oli siellä lukitun oven takana luonnollisilla
tarpeillaan. Seisoessani siinä telttani vieressä sen suuren puun alla,
se mies päristelee ruohonleikkurillaan ja viittaa minua mukaan.
Seuraan häntä kuin hai laivaa. Hän ajaa asuntovaunulleen. Siinä on
kangasterassi niinkuin melkein kaikissa. Terassilla on
puutarhakalusteet. Mies hakee sisältä ruudullista paperia ja
sinertävän ohuen tussikynän ja pyytää minua kirjoittamaan nimeni ja
osoitteeni (name und address). Etsin tukevaa alustaa kirjoittaa. Ja
löytyyhän se terassin puutarhakalusteen kulmalta. Sitten hän kertoo
missä suihkut on, ja antaa avaimen, jolla sinne pääsee. Avain pitää
aamulla tipauttaa lähtiessä siniseen (blaue) postilaatikkoon portin
ulkopuolella.