On The Road

Saapuessani Wittenbergiin kuuden aikaan, kirkon ehtookellot soivat, myyjättäret sulkivat kauppojen ovia. Niin oli tehty kauan ja tehtäisiin vastakin. Valitsin ruokapaikan huolella, olinhan saanut satasen päivän aikana rikki. Ruoat ja jälkiruoat syötyäni lähdin ajelemaan camping-alueelle päin. Liikennevaloissa kysyin varmuuden vuoksi vanhemmalta mieheltä tietä. Hän valittaen totesi olevansa Hampurista. Leirintäalueella nainen laittoi tiskille ulkoportin avaimia, että jos tulen myöhemmin kaupungilta. Sanoin, että kello on jo sen verta paljon, etten avainta tarvitse. Hän näytti paikan ilmakuvasta missä oli hyviä teltanpaikkoja. Koska hän puhui moitteetonta englantia, kysyin häneltä, että mahtaakohan huomenna sataa, koska taivaalla oli sen tyylisiä pilviä, mutta hän ei vastannut.

Berliinissä kysyin yhdeltä kaverilta tietä Potsdamiin. Hän kertoi olevansa myös Suomesta. Sanoi olevansa maassa ihan töissä jo seitsemättä vuotta. Lastenistuin oli pyörässä, joten perhettäkin taisi olla elätettävänä. Hän kysyi, että mihin olin polkemassa? Sanoin, että Bayreuthin kautta Koblensiin ja sieltä Rostockiin. Hän sanoi, että on siinä polkemista. Sanoin, että taitaa tulla tuhat kilometriä. Hän toivotti hyvää matkaa.

Berliinissä kahvi + suklaatäytteinen viineri maksoi 2.10, lentokentällä pelkkä kahvi 2.20. Halvin pizza lentokentällä 13.50, Berliinissä 4.50.

0

.

..

...

....

matkaan.

lottorivin. Eihän sitä koskaan tiedä, jos sattuisin vielä onnistumaan.

meni yhä huonommin ja huonommin ja huonommin ja ennen pitkää koko juttu oli liian mutkikas. Saul Bellow: Sadekuningas

mukava jäädä historiaan suurena kansakunnan johtajana.

päätin keskittyä oleelliseen.

Ruotuväki lehteen. Lupasivat ystävällisesti lähettää tämänkin numeron vanhemmalle ihmiselle.

on päivän paras hetki, kun aamulenkki on takana ja edessä useita tunteja.

jyrsimiä kaatuneiden puidenlatvoja.

kohota valtionpäämieheksi valtion päämiesten joukkoon.

Mustarastas

"Olen paska. Muutaman kerran vuodessa olin tekemäisilläni tämän paljastavan havainnon, mutta luonteenomaisella tavalla luiskahdin aina kuin märkä saippua syrjään itse ydinkysymyksestä. Puolustuksekseni yritin keksiä jonkin pätevän tekosyyn."

"Vaikka minulle selostetaan kymmeneen kertaan miten ja miksi pyörä pysyy pystyssä, se on ja pysyy minulle ihmeenä, ja pyöräillessäni tunnen olevani melkein ylimaallinen olento", hehkuttaa kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen.

jo, että olinko piilottanut menneisyyteni yhtä hyvin kuin kunnon metsämies peittää tulisijansa.

eihän se mitä sanotaan, saa koskaan olla pääasia, vaan sinänsä yhdentekevä materiaali, josta esteettinen luomus on koottava leikkivän ja levollisen ylivoimaisesti. Thomas Mann (1875-1955)

jälkeen kun henkikään ei enää pihise, ei kivillä, joita olen keräillyt eri puolilta maailmaa, ole mitään merkitystä, kivet jotka lämpenivät taskuissani, kivet jotka toin mukanani kotiin. Kivet, joita on kerätty Afrikan, Aasian ja Amerikan mantereiden rannoilta, vievät ajatukseni oleskeluihin, tilanteisiin, vieraisiin elintapoihin, maailman moninaisuuteen.

valitsi suunnan kiinnostuksen mukaan.

takia ihmiset suostuvat katsomaan tv-tä ja jopa maksamaan siitä? Sen takia että ihmiset ovat luonnostaan idiootteja, luonnostaan vätyksiä, luonnostaan arkoja raukkoja. Henry Miller Kauriin kääntöpiiri (1939)

tärkeä solmukohta on jäljellä, se jossa tarinat ikään kuin sulautuvat yhteen kahden eri päähenkilön tutustuessa toisiinsa ja ystävystyessä. Kjell Westö

vakuuttaa, että ensimmäiset kymmenen vuotta menivät hyvin. Töitä riitti. Mutta sitten tuli tuo 2009 lama ja alamäki alkoi. Puhelin ei soinut, juoksevat kulut erääntyivät. Että revi siitä sitten.

varmaan harmitti, kun oli tälle tielle tullut lähteneeksi.

kirjoista oli Moravian (1907-1990) Keskipäivän aave . Siinä Riccardo Molteni on ryhtynyt elokuvakäsikirjoittajaksi. Tie on alussa viivasuora ja erinomainen, mutta rappeutuu myöhemmin syvien kuoppien kokoelmaksi.