Wolf, Mosel, 72 km

Olin ajanut noin neljäkymmentä kilometriä, kun eteeni sattui lupaavan
tuntuinen ruokapaikka. Kaikki varjopaikat oli varattu, joten
aukiavatun seinänvierestä paikan. Siinä oli varjoa ja mahdollisimman
paljon happea.
Tilasin pihvin. Koska olutta ei onneksi ollut, tilasin Mosel-viiniä.
Isäntä halusi tietysti tietää, halusinko kuivaa vai puolikuivaa,
halusinko sen sellaisenaan, vai halusinko puolet viiniä ja puolet
mineraalivettä?
Salaattia syödessäni hän korkkasi nelihenkiselle saksalaisseurueelle
oman viinitarhansa kuohuviinipullon. Hän oli ottanut viisi viinilasia.
Hän halusi kilistää vieraittensa kanssa. Saksalaiset ihmettelivät,
että kuinka hän voi ottaa. Hän sanoi, että kyllä hän muutaman kerran
illassa voi vieraittensa kanssa kilistää.
Myöhemmin kysyin häneltä, että kuinka kauan tuollainen viinipuu elää.
Hän arveli, että 20-30 vuotta. Hän sanoi uusineensa vastapäisen
rinteen puut vuonna 1990. Sanoin, että miehen täytyy siis kaksi kolme
kertaa elämänsä aikana uusia pensaat. Hän sanoi, että kyllä kerta
riittää. Hän kertoi, että hän pitää tätä ravintolaansa kahteen
otteeseen auki: 15.5.-15.6. ja 6.7.-30.9. Ja hän sanoi olevansa muut
ajat töissä plantaasillaan. Kysyin, että oliko tämä ravintolan pito
hänelle harrastus, hän sanoi, että ei kyllä tämä oli työtä hänelle.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tulihan se raportti sieltä vihdoin. Tänne saapui eilen syksy. Ilma viileni yöksi kertaheitolla ja nyt satelee. Oli jo pakko ottaa viikunapuu ja sitruunapuu sisään parvekkeelta. Palasin töihin tänään. Meni taas kesä. a-k

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helsinki-Vantaa