Koblenz, 117 km
Päivä oli jo alkanut, kun minä vasta olin heräämässä siihen. Heräsin
nimittäin autontorven toitotukseen. Kömmin ulos teltasta nähdäkseni
mitä siellä tapahtuu. Kansaa seisoi kentällä pitkässä jonossa valkean
pakettiauton takana aamutakeissaan. Pakettiauton ovet ovat auki, ja
yksi mies luikkii kuin orava toista takaa ajaen puun ympäri ovelta
toiselle. Välillä kaivellen vaihtorahaa raidallisten sortsiensa
taskuista. Sinne myös minä leipäjonoon. Ostin kaksi kroisanttia ja
viinerintapaisen.
Purin leirini ja ajoin vastaanottoon. Kysyin, että oliko niillä kahvia
myydä mukaan. Sanoivat, että kyllä heillä on, jos minulla astia, johon
sitä kaataa. Sanoin minulla olevan. Jollakin ilveellä juttu kääntyi
toivomaani suuntaan ja sain kannullisen kahvia, josta tuli 2,5 kuppia.
Join sen ulkona, koska en tiennyt saiko omia eväitä tuoda sisään.
nimittäin autontorven toitotukseen. Kömmin ulos teltasta nähdäkseni
mitä siellä tapahtuu. Kansaa seisoi kentällä pitkässä jonossa valkean
pakettiauton takana aamutakeissaan. Pakettiauton ovet ovat auki, ja
yksi mies luikkii kuin orava toista takaa ajaen puun ympäri ovelta
toiselle. Välillä kaivellen vaihtorahaa raidallisten sortsiensa
taskuista. Sinne myös minä leipäjonoon. Ostin kaksi kroisanttia ja
viinerintapaisen.
Purin leirini ja ajoin vastaanottoon. Kysyin, että oliko niillä kahvia
myydä mukaan. Sanoivat, että kyllä heillä on, jos minulla astia, johon
sitä kaataa. Sanoin minulla olevan. Jollakin ilveellä juttu kääntyi
toivomaani suuntaan ja sain kannullisen kahvia, josta tuli 2,5 kuppia.
Join sen ulkona, koska en tiennyt saiko omia eväitä tuoda sisään.
Kommentit