Issel, Mosel, 69 km
Illalla edellisessä paikassa vanhahko nainen kysyi ensin
kansallisuuttani ja pyysi sitten minua ystävällisesti siirtämään
pyöräni heidän satelliittiantenninsa edestä.
Yö oli yllättävän lämmin 18C, vaikka oli tähtitaivas. Katsoin sään
wetteronline.de, Koblensissa kolme päivää edelleenkin kaunista.
Ensimmäisen kerran kunnolla pysähdyin vasta Tierissä ajettuani noin 40
kilometriä. Minulla oli vettä ja suklaapatukka, että jaksoin.
Rantapyörätieltä en poikennut aamukahvipaikkaa etsimään.
Trierissä tarjoilijapoika kirjoitti liitutauluun tarjouksen. Päätin
ottaa sen, vaikken oikein ymmärtänyt mitä siinä luki. Istuin
varjoisaan pöytään. Poika tuli kysymään mitä saisi olla. Yritin
viittoilla, että sitä mitä sinä juuri kirjoitit. Hän kysyi, että jaa
Snitzeli, johon vastasin myöntävästi kuin entinen poika kirkossa. Ja
sitten hän kysyi juotavaa. -Ein bier, bitte, sanoin. Sitten oli
jälkiruokakahvien paikka. Polkaisin rautatieasemalle. Osoitin pullaa
ja sanoin kuin kielikurssin opettaja : -) Ein kaffe und diese
mitnehmen.
kansallisuuttani ja pyysi sitten minua ystävällisesti siirtämään
pyöräni heidän satelliittiantenninsa edestä.
Yö oli yllättävän lämmin 18C, vaikka oli tähtitaivas. Katsoin sään
wetteronline.de, Koblensissa kolme päivää edelleenkin kaunista.
Ensimmäisen kerran kunnolla pysähdyin vasta Tierissä ajettuani noin 40
kilometriä. Minulla oli vettä ja suklaapatukka, että jaksoin.
Rantapyörätieltä en poikennut aamukahvipaikkaa etsimään.
Trierissä tarjoilijapoika kirjoitti liitutauluun tarjouksen. Päätin
ottaa sen, vaikken oikein ymmärtänyt mitä siinä luki. Istuin
varjoisaan pöytään. Poika tuli kysymään mitä saisi olla. Yritin
viittoilla, että sitä mitä sinä juuri kirjoitit. Hän kysyi, että jaa
Snitzeli, johon vastasin myöntävästi kuin entinen poika kirkossa. Ja
sitten hän kysyi juotavaa. -Ein bier, bitte, sanoin. Sitten oli
jälkiruokakahvien paikka. Polkaisin rautatieasemalle. Osoitin pullaa
ja sanoin kuin kielikurssin opettaja : -) Ein kaffe und diese
mitnehmen.
Kommentit
Olimme viikonlopun tiluksillamme Parkanossa. Saimme sinne äidinkin mukaan. Meni melkein koko lauantaipäivä ruohonleikkuussa ja ruohon pois korjaamisessa. Oli jo niin pitkää ja vielä märkää että leikkuri teki kovasti töitä. Köhi ja sammuili mutta selvisi monen tunnin urakasta. Pitänee mennä parin viikon päästä taas. Toivottavasti silloin vähän metsäänkin ehtisi puolukoita poimimaan.
Hyviä ajoja edelleen. Terv. Tuulikki