Merzig, Saar-kanaali, Saksa, 167 km

Herätessäni aamulla, minulla oli tunne, että tästä tulisi aivan
tavallinen päivä, mutta onneksi niin ei käynyt.
Kun olin ajanut nelisenkymmentä kilometriä olin saavuttanut
Saar-kanavan ja ensimmäisen leiriytymismahdollisuuden. Oli vasta
aamupäivä, joten päätin jatkaa. Kanavalla oli paljon sulkuja, joten
sain oppitunnin sen toiminnasta ja sitä käyttävistä kaikenkarvaisista
ihmisistä. Yksi laiskansitkeä Jaakko oli hankkinut asuntovaunun
tyyppisen jokialuksen ja istui aurinkotuolissa kannella. Kaunista
siellä oli. Toinen työnsi vanhalla huviveneellä pientä proomua, jossa
oli pieni kaivinkone ja joku toinen työkone. Kolmas jo harmaa kippari
oli saanut käyttöönsä vanhan ison hinaajan, joka juuri ja juuri sopi
sulun sisään. Vaimo toimi kansipoikana heittäen suluissa köydet ja
istuen naapurinrouvan kanssa laivan eteen tehdyissä lepotuoleissa.
Naapurin isäntä seisoi kipparin vieressä komentosillalla. Suluilla
hänellä ei ollut mitään tekemistä. Niinpä eräälläkin, jonka satuin
näkemään hän hyppäsi pois laivasta ja alkoi kävellä minua kohti, ajoin
kauemmaksi, koska en osaa ranskaa. Hän ylitti sulun, yritti hypätä
omenaa korkealta omenapuusta, mutta ei onnistunut.