Kävin Kölnissä, 24 km

Päivä oli niin valtaisa menestys, että jos myynnissä olisi ollut, niin
käsistä olisi viety.
Poljin kaupungille päin, kun mieleeni tuli eräs leipomoliike matkan
varrella. Tarkoitus oli poiketa siihen, mutta jo ennen sitä törmäsin
toiseen liikkeeseen, jonka ovi-ikkunat oli avattu. Laitoin pyörän
nojaamaan seinää vasten. Olen ottanut pyörästäni jalan pois
helpottaakseni kuljetusta. Menin istumaan punottuun tuoliin pyöräni
viereen ja tilasin kahvin ja kaksi sämpylää. Neiti kysyi, että
halusinko ison vai pienen kahvin ja halusinko juustoa ja voita
sämpylöiden päälle? Hän otti korista kaksi tylsännäköistä sämpylää,
halkaisi ne, mutta laittoi ne kokonaisina lautaselle. Hän leikkasi
neljä juustoviipaletta kahdesta eri juustotosta ja asetti nekin
samalle lautaselle. Pieneen kulhoon hän nakkasi voita. Kuin pisteeksi
iin päälle hän laittoi lautaselle vielä pienen viinirypäle tertun
tummista viinirypäleistä. Taideteos oli valmis.
Siinä luodessani ja pyöräni takapyörää tarkastellessani huomasin, että
kaksi viereistä pinnaa oli akselipäästä irti murtunut. Muistin
kaupungissa kaksi pyöräliikettä, mutta niiden palvelu oli samaa tasoa
eli sitä ei ollut ollenkaan. Jälkimmäisessäkin oli neljä myyjää. Kaksi
järjesteli hyllyjä, kolmas korjasi pyörää ja neljäs oli muuten vaan.
Asiakkaita ei lisäkseni muita ollut. Sieltä lähdin sanomatta näkemiin.
Olin jo vaipumassa keskiraskaaseen epätoivoon, kun löysin kunnon
pyöräliikkeen, joka tänään kello kymmenen laittaa pyöräni kuntoon.