1809 vs. 1995

Yhtymäkohta oli tyytyväisyys olemassa olevaan järjestykseen ja sen tarjoamiin etuihin - ja pettymys siihen, että järjestys alkoi murtua.
1980-luvulla NL yritti uudistua, mutta järjestelmästä oli tullut maho. Elokuussa 1991 oli vallankaappausyritys, joka johti Gorbatsovin eroon ja Neuvostoliiton luhistumiseen. Vuonna 1809 kesti runsaan viikon ennen kuin suomalaiset vannoivat uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Kolme kuukautta sen jälkeen kun NL:n lippu joulupäivänä 1991 laskettiin viimeistä kertaa Kremlin tangosta, Suomi haki jäsenyyttä Euroopan unionissa. 1995 Suomesta tuli unionin jäsen. 1809 kansakunnan poliittinen kompassi siirtyi Tukholmasta Pietariin. Nyt se siirtyi Moskovasta Brysseliin.
Näkyvimmän askeleen EU:n suuntaan keskusta otti Ahon johdolla puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa Espoossa vuonna 1992.
Dipolin kokouksen alla järjestetty kenttäkysely kertoi, että selvä enemmistö keskustalaisista vastusti jäsenyysneuvotteluja. Pelättiin maatalouden kohtaloa unionissa, sekä arvosteltiin päätöksenteon siirtymistä ylikansalliselle tasolle.
Aho teki selväksi, että jos keskusta katkaisee EU-taipaleen, hallitus hajoaa ja unioniin mennään jollakin toisella hallituspohjalla ja ilman mitään ennakkoehtoja. Ennakkoehdoilla tarkoitettiin EU:lta saatavia myönnytyksiä ja poikkeuksia Suomelle.
EU oli väistämätön paha, jota purkamaan tarvittiin oma ja uskotut miehet.
Aho voitti, ja kokous joutui antamaan hallitukselle luvan jättää EU-hakemus. Keskustan kansanedustajista puolet äänesti vastaan - yksi heistä oli nykyinen puheenjohtaja Matti Vanhanen.
Pari vuotta myöhemmin Aho oli taas vaikeassa tilanteessa. Neuvottelut oli käyty, eikä lopputulos ollut keskustan kannalta mairitteleva. 6.1994 Jyväskylän kesäkokokouksessa keskustan piti päättää, kannattaako puolue EU-jäsenyyttä vai ei. Siellä Aho sai vastaansa Väyrysen, joka nyt vastusti jäsenyyttä.
Kokouksen alla Aho turvautui koeteltuun keinoon. Hän ilmoitti, että jos Eu-tie katkaistaan, hän jättää puheenjohtajuuden. Keskustalle tehtiin näin selväksi, että puolueesta tulee entistäkin impivaaralaisempi juuri vaalien alla. Jyväskylässä Aho vetosi siihen, ettei keskustan kannata olla jarrumiehenä juuri vaalien alla, sillä tulossa oli kansanäänestys.
Puoluekokouksen äänistä kaksi kolmasosaa tuki hallituksen tapaa viedä EU-jäsenyyttä eteenpäin. Vastustavan vastaehdotuksen takana oli pääministeri Vanhasen avustaja valtiosihteeri Risto Volanen.
Kansanäänestyksessä EU-jäsenyys voitti. Suomesta tuli unionin jäsen, ja maalisvaaleissa keskusta hävisi.
Keskustan peruskannattajakunta ei koskaan lämmennyt EU:lle.
Pari viikkoa sitten keskustan puheenjohtaja Vanhanen tuki yksiselitteisesti EU-jäsenyyttä ja piti tärkeänä sitä, että Suomi on aina siellä, missä asioista päätetään. EU oli muuttunut onneksi Suomelle.
Kokoomus on noussut yli muiden, keskustan kannatus on pudonnut, takaa tulevat integraatiokriittiset perussuomalaiset, ja eurovaalit lähestyvät.
Keskusta ei saa pudota kokoomuksen kelkasta eikä suostua siihen, että perussuomalaiset nakertavat EU-asioissa keskustan kylkeä.
Kuinka keskustan käy?