Thaïs

Vaimon kanssa kävimme katsomassa Thaïsin Tennispalatsissa.
Jules Massenet
Thaïs

Renée Fleming esitti hengenravintoa etsivää egyptiläistä kurtisaania ja Thomas Hampson epäsuosioon joutuvaa munkkia. Massenet’n sensuellista oopperasta esitettiin John Coxin uusi tuotanto.

Kapellimestari: Jesús López-Cobos
Ohjaus: John Cox
Rooleissa: Renée Fleming, Thomas Hampson, Michael Schade

Saliin alk. klo 18.30, oopperaesitys alk. klo 19.00.
Oopperan kesto 3h 21min (sis. 2 väliaikaa à 27min).

Englanninkielinen tekstitys!
I osa
Athanaël muistaa nähneensä Thaïsin kerran nuoruudessaan ennen luostariin menoaan. Athanaël ei pidä Thaïsin käytöksestä ja päättää käännyttää Thaïsin uskoon. Athanaël matkustaa aavikon halki pelastamaan Thaïsin sielun.
Athanaël saapuu syntymäkaupunkiinsa, jonka loiston hän jätti taakseen omistautuakseen henkiselle elämälle ("Voilà donc la terrible cité"). Hän astuu nuoruudenystävänsä, varakkaan Niciasin taloon. Nicias kertoo Thaïsin olevan hänen rakastettunsa. Athanaël sanoo saapuneensa käännyttämään Thaïsin. Nicias nauraa, mutta suostuu esittelemään Athanaëlin Thaisïlle.
Thaïs saapuu jättämään hyvästit Niciasille viikon rakkauden jälkeen.
Thaïsin aikoessa ryhtyä riisuutumaan Athanaël pakenee kauhuissaan.

II osa
Thaïs tajuaa elämänsä tyhjyyden ja pinnallisuuden ollessaan yksin makuuhuoneessaan. Katsoessaan peiliin hän kysyy mitä tapahtuu, kun hänen ulkoinen kauneutensa katoaa (Dis-moi que je suis belle"). Athanaël saapuu, ja Thaïs varoittaa rakastumasta häneen. Athanaël kertoo rakkaudesta, jonka olemassaolosta Thaïsilla ei ole tietoa, joka johtaa ikuiseen elämään. Ulkoa kuuluva Niciasin ääni muistuttaa Thaïsia menneisyydestä. Torjuen sekä loistokkaan elämänsä että Athanaëlin Jumalan, hän romahtaa epätoivosta. Athanaël sanoo odottavansa häntä ulkona aamunkoittoon saakka.
Öisen sieluntutkiskelun jälkeen (orkesterivälisoitto Meditaatio), Thaïs kertoo Athanaëlille olevansa valmis seuraamaan häntä. Athanaël sanoo vievänsä hänet Äiti Albinen luostariin. Nicias ystävineen saapuu. Hän on voittanut pelissä ja haluaa pitää Thaïsin edelleen rakastettunaan. Athanaël ja Thaïs pakenevat.

III osa
Thaïs ja Athanaël lepäävät keitaalla lähellä Äiti Albinen luostaria. Thaïs on uupunut eikä usko jaksavansa jatkaa matkaa, mutta Athanaël piiskaa häntä eteenpäin. Vasta nähdessään Thaïsin jalkojen olevan verillä Athanaël tuntee sääliä ja lähtee hakemaan hänelle vettä ja hedelmiä. Thaïs kiittää hänen ystävällisyyttään ja kiittää häntä (duetto: "Baigne d'eau mes mains"). Albine ja nunnat toivottavat Thaïsin tervetulleeksi luostariin. Thaïsin hyvästellessä Athanaël tajuaa kauhuissaan, ettei näe häntä enää koskaan.

Palémon huomaa Athanaëlin olevan kuin kuollut mies luostariin palattuaan. Athanaël tunnustaa, että Thaïsin kauneus yhä vainoaa häntä rukouksista ja paastoamisesta huolimatta. Athanaël näkee Thaïsin unessaan. Herätessään hän huutaa, että hänen on lähdettävä Thaïsin luo ja ryntää erämaahan.

Thaïs makaa kuolinhoureissaan kolmen kuukauden kärsimyksen jälkeen. Thaïs ei tajua Athanaëlin kiihkeää tunnustusta, vaan kuolee. Athanaël rukoilee Jumalalta armoa jäätyään yksin.

Anatole Francen romaanin pohjalta.
Kantaesitys Pariisin oopperassa 16.3.1894