Linna

sanoutui irti Runebergilaisesta "Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä, urhona kaadut, puolesta maas, puolestasi heimosikin." Linnan sotilaalla on oma pää.
Kesti vuosia ennen kuin suomalaisen sotilaan kuvaan saatiin uusi vivahde. Tuon vivahteen antoi Antti Tuurin vuonna 1989 ilmestynyt Talvisota. Jos Runebergin nimi oli liitetty Suomen sotaan ja Linnan nimi jatkosotaan, tuli Tuurista kerralla talvisodan merkittävin tulkki. Linna ei osallistunut Talvisotaan, koska oli siihen vielä liian nuori. Sen sijaan jatkosota oli se, josta hänellä oli omakohtaisia kokemuksia. Talvisota ei hyökännyt Linnan synnyttämää sotilaskuvaa vastaan, mutta kirjailija ei myöskään tuntenut tarvetta käydä taistelua Runebergiä vastaan. Pikemminkin kyseessä oli näiden kahden sotakuvauksen välinen synteesi, kirjoittaa Risto E.J. Penttilä kirjassaan Historina roolipeli (2006). Kirjan pohjalaiset päähenkilöt muistuttavat Linnan henkilöitä epäluottamuksessa, jota he tuntevat herroja kohtaan. Samalla päähenkilöt kuitenkin muistuttavat myös Vänrikki Stoolin sankareita. He ovat täynnä peräänantamattomuutta, rohkeutta, sinnikkyyttä ja itsensä uhraamista. Tuuri esittelee nämä luonteenpiirteet ilman romantiikan ja koreuden häivääkään. Sota on pohjalaiselle sotilaalle työtä. Työ hoidetaan siksi, että kyseessä on oman kodin, oman kylän ja oman viljelymaan puolustus.