XIII Koblenz 94 km

Ajelin kaikessa rauhassa Rheinin pyörätietä, kun yhtäkkiä kulkuset
alkoi takana kilistä. Ja siinä samassa neljä eläkeläistä oli ohittanut
minut. Ajattelin, että ei jumalauta kohta ne kaikki ohittaa mut.
Lisäsin vauhtia ja aloin ajaa porukassa. Niitä oli ainakin
neljäkymmentä. Olin nähnyt ne hetki sitten Bingenin pellolla
kokoamassa porukkaansa. Ne oli tuotu sinne perävaunullisella bussilla.
Pyörät olivat olleet perävaunussa ja nyt siis käytössä. Matkatavarat
siirtyivät bussilla seuraavaan majapaikkaan. Nuoremmat siirtyvät
omatoimisesti uuteen nukkumispaikkaan, mutta nämä seniorit ajoivat
letkassa. Kärjessä ajoi keltaliivinen mies. Liivissä luki chef tai
jotakin sinne päin. Hänen rinnallaan ajoi käppyrässä ns. piilokärki.
Hänelläkin oli keltainen pusero ilman mitään tekstiä. Hänellä oli
kilpapyörä alla. Toisen ja kolmannen paikan tasasivat kaksi naista.
Viidentenä oli yksi mies. Hänen taakseen pyrki kuudes mies mutta minä
en hänelle tilaa. Ajoin nimittäin aivan viidennen miehen perässä
kiinni. Ohitseni saattoi kyllä mennä ja rinnalleni, mutta ei eteeni.
Niinpä se kuudes mies ajoi sitten viidennen miehen rinnalle ja ryhtyi
siinä hänelle kehumaan rheiniläisiä viinejä, että ne olivat siinä
mielessä hyviä, että niissä oli luonnetta (Personlichkeit). Ajattelin,
että sinä ja sun viinis.